Basket Case 2 (1990)

Joopa joo. Basket Case kakkonen on siis jatko-osa kahdeksan vuotta aiemmin tehtyyn kulttielokuvaan, ja tällä kerralla ei sitten ollakaan liikkeellä enää millään kengännauhabudjetilla ykkösen tapaan. Mutta miten on, pystyykö raha (joka varmasti myös tekijöidenkin silmissä paljolti on kiilunut) paikkaamaan sen, mikä ensimmäiseen osaan oli sydämellä ja tekemisen innolla saatu aikaan, vai kaatuuko Peräkkäinen Koritapaus vain tympeän ja ennen kaikkea turhan jatko-osan maata laahaavan kaavun helmoihin?

Elokuvan juoni jatkaa tarinaa siitä, mihin edellisosassa jäätiin. Duane Bradley on selvinyt kyljestään irti leikatun siamilaisen mutanttiveljensä Belialin kanssa hengissä näiden hotellin ikkunasta putoamisepisoodinsa päätteeksi, ja kaksikko on paitsi kiidätetty teho-osastolle, myös maan jokaisen itseään kunnioittavan median otsikkona numero yksi. Aikaa ei siis ole hukattavana, mikäli vapaa elämä hiukkaakaan viehättää, ja veljekset suorittavat pian sairaalasta katoamistempun ja majoittautuvat kauan kadoksissa olleen täinsä, Granny Ruthin, kartanoon kyseisen naikkosen sekä tämän ajansaatossa haalimansa mutanttilauman kanssa. Ikävä kyllä pari paikallista reportteria saa myös vihiä Bradleyn poikien olinpaikasta, ja kun nämä ovat kameroineen suuret setelit ja lehtien jymyotsikot mielessään valmiit jopa uhmaamaan kuolemaa Belialin vahvojen käsien edessä, niin arvaahan sen jo tyhmempikin että vaikeuksiahan on ilmassa kuin kärpäsiä kesähelteillä huussin katossa...

Basket Case kahden juoni on melkoisen surkea, oikeastaan koko elokuvan huonointa antia, ja se tuntuukin olevan vain hiuksen hieno tekosyy näyttää talon täydeltä epämuodostunutta porukkaa hääräämässä arkisia askareitaan. Tarina ei missään vaiheessa saa huippukohtaa tai onnistu esittämään edes mitään tärkeähköitä tapahtumia, mitä nyt muutama hetken taustalla heilunut sivuhenkilö saadaan passitetuksi manan manoille ei-niin-erityisen-verisen efektin saattelemana. Myöskään koko touhun punaista lankaa on pirun vaikea hahmottaa, ja elokuva myös loppuu täysin kesken ja melko tyyliittömästi (joka onkin epäilemättä suurin miinus), mikä kuitenkin lienee omalta osaltani helpohkoa anteeksi antaa, kun osa kolme kuitenkin hyllyssäni katsomista odottamassa komeilee. Mistään itsenäisestä elokuvasta ei siis todellakaan ole kyse, ja vaikka leffa takaumia pariin otteeseen tarjoileekin, on vaikea uskoa tästä paljoakaan irti saavan ilman trilogian muita leffoja.

Vaikka pätkän juoni on siis aika häilyvä, ei se kuitenkaan automaattisesti tarkoita ettei itse elokuva voisi olla muuten kelpo tavaraa. Eihän tämä todellakaan millään asteella viihdyttävyydellään sen aidon ja alkuperäisen tasolle kiipeämään pysty, mutta kyllä on pakko tunnustaa, että ihan ilokseni itse seurasin mutantteja tallustelemassa ympäri taloa, pitämässä pihajuhlia pitkien pöytien ääressä, puhumattakaan sitten kyseenalaisesta kunniasta saada katsella Belialin petihommia toisen samanlaisen, mutta tosin vastakkaista sukupuolta edustavan lihamöykyn kanssa. Ja irrottihan Basket Case 2 jopa pari hyvää nauruakin, parhaimpana esimerkkinä lopun kohtaus, jossa Duanen tyttöystävä Susan yrittää kertoa Duanelle sängyssä, ettei ole ihan normaali, Duane vastaa ettei tämä haittaa, kun niin paljon Susania rakastaa, ja sitten... No, katsokaa itse.

Näyttely on todella ylilyötyä, mutta tosin sopii elokuvan ilmapiiriin yllättävän mainiosti tuoden omaa komediallisuuttaan kehiin, ja varsinkin Granny Ruthia esittävän jazz-laulaja Annie Rossin ylinäyttely nostattattaa varmasti paatuneimmallekin kovanaamalle ilmaan tunnetilan jostain huvittuneisuuden ja myötähäpeän välimaastosta, oli miten oli kylmäksi se tuskin ketään jättää. Myös ohjaus on ihan kivaa työtä, lavastuksesta mieleen jäi parhaiten jouluvaloilla vuorattu ja kuin suoraan antiikkisesta pc-pelistä Sam & Max: Hit The Road kaapattu friikkiteltta. Paljon puhutut efektitkin ovat pääosin ihan kivaa katseltavaa, jos ei nyt ajatella vaikkapa ovesta kamerakulman vaihtuessa mystisesti kadonneita juuri ammuttuja luodinreikiä tai muita vastaavanlaisia virheitä. Myös Belialiin on saatua ykkösestä puuttunutta eloa todella paljon, mutta tämän asian positiivisuudestahan voi montaa mieltä olla, enää kun naurunkyyneleet eivät virtaakkaan Niilin lailla pikku mutantin nykiessä tökerösti animoituna ruudun halki.

Kuten rivien välistä siis voikin lukea, Basket Case 2 ei varmasti ole monellakaan asteikolla millään lailla luokiteltavana kauhuelokuvaksi, ja moisena rainan katsominen tuottaakin varmasti melkoisen pettymyksen. Mutta miten vain, tapaus Kurkkuharjan kohdalla paikoittain jopa raskaista puutteistaan huolimatta leffa oli kyllä mustana hirviökomediana erittäin positiivinen yllätys, ja onnistui nostattamaan odotukset sarjan viimeistä osaa kohden ehkäpä jopa turhankin korkealle. Eli mikäli moinen genre yhtään kiinnostusta herättää, lienee Belialin toinen tuleminen lajityypin annin paremmassa päässä katsomistasi odottamassa.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

kurkkuharja
Käyttäjä
44 arvostelua