Baskervillen koira (1939)
- Alkuperäinen nimi:
- The Hound of the Baskervilles
- Tuotantovuosi:
- 1939
- Ohjaajat:
- Sidney Lanfield
- Pääosissa:
- Basil Rathbone, John Carradine, Morton Lowry, Nigel Bruce, Richard Greene, Wendy Barrie
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 80 min
- Genret:
- Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (1): 
Pikatuomiot (17):
Oma pikatuomio
Sherlock Holmes-elokuvien sarjan aloittava Baskervillen koira on sarjan paremmasta puoliskosta ja sen nimiosassa on Basil Rathbone, jota pidän sinä oikeana Holmesina. Elokuva perustuu Sir Arthur Conan Doylen kirjaan, mutta en osaa sanoa kuinka paljon yhtenäisyyksiä näiden kesken on, sillä en ole lukenut kyseistä kirjaa.
Sir Charles Baskerville kuolee Dartmooren nummilla ja hänen ystävänsä tohtori Mortimer (Lionel Atwill) ottaa yhteyttä Sherlock Holmesiin (Basil Rathbone). Hän pelkää Kanadasta saapuvan sir Henryn hengen puolesta, sillä hän uskoo Baskervillen sukua vainoavaan kiroukseen, jonka mukaan jokaisen sukupolven edustajan kohtaa väkivaltainen kuolema. Sir Henry (Richard Greene) saapuu Lontooseen, mutta ei kumminkaan usko tohtori Mortimerin varoituksiin ja palaa kotikartanoonsa Dartmooreen Holmesin lähettämä tohtori Watson (Nigel Bruce) mukanaan. Nummilta kuuluu pahaenteistä ulvontaa, mutta kiroukseen ei suostuta uskomaan. Tohtori Watson pitää kartanon butleria Barrymania (John Carradine) epäilyttävänä, samoin kuin naapuria John Stepletonia (Morton Lowry), jonka siskopuoleen Beryliin (Wendy Barrie) sir Henry on ihastunut. Holmes saapuu nummille ja alkaa tutkia tapausta lähemmin.
Olen nähnyt kourallisen Sherlock Holmes -elokuvia, joiden pääosassa on Basil Rathbone, niitähän tehtiin vähän päälle kymmenen vuodesta 1939 vuoteen 1946, ja tämä on selvästi paras. Rathbone ja Nigel Bruce pelaavat hyvin yhteen ja tekevätkin erinomaista työtä. Ei muissakaan näyttelijöissä ole vikaa, Richard Greene on miehinen ilmestys nuoresta iästään huolimatta ja Morton Lowry on täydellinen John Stepletonin rooliin. Greene ja Lowry olivat olleet samassa elokuvassa aiemminkin, nimittäin samana vuonna he tekivät Shirley Temple-elokuvan Pikku prinsessa, vaikka siinä Lowrylla oli vain lyhyt puherooli traumatisoituna sotilaana. Dialogi on paikoin kankeaa ja sir Henryn ja Berylin romanssi vähän turhan nopea. Elokuva on selvästi kuvattu studiossa, sillä lavasteet ovat silmään pistävät eivätkä vakuuta todellisuudesta, mutta täytyy muistaa vuosi, jolloin tämä on kuvattu. Mutta kumminkin Baskervillen koira on hyvä Sherlock Holmes-elokuva, joka pitää otteessaan ja on kaikesta huolimatta hyvin tehty. Sitä ei ole pituudella pilattu ja niinhän se on, että lyhyessä virsi kaunis.
nimimerkki: LeffaPopcorn
Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2005
Katsottu: Kotona
