Arpinaama (1932)

Alamaailman välienselvittelyä ja konepistoolin laulua.

Miehet kulkevat kalliit puvut yllään, rusetit viritettyinä ja hatut syvälle päähän painettuina. He trokaavat viinaa, poistavat kilpailijansa päiviltä ja kuuntelevat rentoutuskeinona konepistoolin laulua. Todellisuutta heijastaen herroista häijyimmällä on kasvoissaan arpi ja mielessään suuria suunnitelmia.

Vaikka Arpinaama viittaa hävyttömän suorasti Al Caponeen, ja tapahtumissa löytyy useampi samankaltaisuus 20-luvun gangsterikuninkaan elämään (mm. vuoden 1929 verilöyly), on Howard Hawksin vuonna 1932 valmistunut rikosleffa pääosin fiktiota. Lisäksi sensuuriviraston vaatiman lisänimen The Shame of the Nation arvoisesti elokuva esittää lopulta gangsterit jopa vähemmän romantisoidun näkemyksen lävitse.

Murhien, kieltolain aikaisen rappion ja pukumiesten nokkimisjärjestystaiston lisäksi Scarface ruotii arpikasvoisen Tonyn (Muni) tarvetta pomottaa rakkautta halajavaa 18-vuotiasta pikkusiskoansa (Dvorak) ja tarjoaa annoksen Karen Morleyn tympeyttä, joka gangsterisetiä kummasti tuntuu kiinnostavan. Osgood Perkinsin viikset suorastaan väräjävät neidosta käydyn laimean sodan tuoksinassa. Taustalla gangsterisota paukkuu äänekkäämmin ja nyrkeistä lähtee se kiva hassu ääni rystysten tavoittaessa ryttyilijän.

Howard Hughesin tuottama leffa säikäytti 30-luvun kankeita piirejä sen verran, että siihen vaadittiin muitakin kuin ”nimellisiä muutoksia” ja tuotanto myöhästyi reilusti. Nykykatsojalle menossa ei taatusti ole mitään järkyttävää, mutta mustavalkoista tyylikkyyttä kyllä piisaa edelleen. Varsinkin kun lopulta paha saa palkkansa – jokainen tarkistakoon itse, että tippuuko palkka tuhona vai rahana.

Gansterileffafaneille leffa on yksi tärkeä osa elokuvaraamattua, josta löytyvät niin Kummisedät kuin tämän leffan uusioversiointikin.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 753 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 13.09.2008
Katsottu: Kotona

Hyvä kuvaus kieltolain aikaisesta Amerikasta. Tätä ei kannata vertailla De Palman versioon.

Howard Hawks ohjasi Scarfacen ensimmäisen version vuonna 1932. Brian De Palma ohjasi tästä vähän yli 50 vuotta myöhemmin uuden version. Tosin vuoden 1983 versio on erilainen tähän vanhempaan versioon verrattuna, vaikka näillä onkin joitakin yhteisiä piirteitä. Näin ollen näiden kahden version vertailu ei olekaan hirveän mielekästä. Tämä elokuva perustuu löyhästi Al Caponen nousuun Chicagon johtavaksi gangsteripäälliköksi. Al Caponen huhutaan pitäneen tästä elokuvasta niin paljon, että hanki tästä oman kopion.

Eletään kieltolain aikaa Yhdysvalloissa. Gangsterit hallitsevat katuja ja poliisi on voimaton. Monet poliisit ovat gangstereiden palkkalistoilla. Alkoholia ja aseitta virtaa rajan yli. Kaupungissa syntyy suuri gangsterisota, jonka avulla pikkugangsteri Tony Camonte (Muni) nousee isoksi gangsteripomoksi. Kaikki eivät kuitenkaan tällaista touhua sulata ja levottomuudet eri gangsteriryhmien välillä kiihtyvät.

Scarface on hyvä kuvaus kieltolain aikaisesta Amerikasta. Elokuva esittää tiukkaa arvostelua poliisien korruptiosta ja voimattomuudesta gangstereiden edessä. Tämä myös osoittaa, ettei ahneus ole hyvästä. Camonte kerää omaisuutta, mikä herättää muissa närää. Eikä hän tajua olevansa vaikeuksissa, vaikka kaikki romahtaa hänen ympäriltään. Elokuva antaa paljon viisaita opetuksia, jotka pätevät hyvin nykymaailmaankin. Elokuva ei kuitenkaan sorru missään vaiheessa saarnaamiseen.

Kuten jo mainitsinkin, niin tätä pläjäystä ei kannata kauheasti vertailla De Palman versioon. Näillä kahdella versiolla on nimitäin todella isoja eroja. Hawksin versio sijoittuu kieltolain aikaiseen Chicagoon ja De Palman versiossa liikuskellaan 1980-luvun Miamissa. Myös aiheet ovat aivan erilaiset. Tässä leffassa on alkoholia ja aseita ja uudemmassa versiossa liikutaan huumeiden maailmassa. Tosin Paul Munin näyttelemän Tony Camonten ja Al Pacinon näyttelemän Tony Montanan elämässä on paljon yhtäläisyyksiä. Myöskin miesten luonteet ovat samankaltaisia. Tämä on todella hieno leffa, vaikka aika onkin hieman turmellut visuaalista näyttävyyttä.

Ville
Tähtääjä, 479 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 11.11.2005
Katsottu: VHS

Hawks toimittaa vankkaa tunnelmaa.

Heti alkuun saa katsoja lukea sensuurin vaatimaa tekstiplanssia, mutta avauskohtaus esittelee rikkaan ja itseensä tyytyväisen Big Louis Costillon (Harry J. Vejar) ja myös esittelee hänen poistumisensa maailmasta varjohahmon toimesta. Samoin kohtaus esittää millaisella asenteella hillittömään tappamiseen ihmiset asennoituvat - välinpitämättömästi. Kuitenkin nopeasti saamme tutustua antisankarilliseen gangsteriin, Antonio 'Tony' Camonteen (Paul Muni), joka on liikemiesmäisesti ajattelevan Johnny Lovon (Osgood Perkins) nyrkki ja kun Tonyn kaltainen persoona saa haltuunsa Thompson 1928:n on kaduilla sota mitä Johnny pyrkii välttelemään vaikka pärjääkin siinä juurikin Tonyn raakuuden vuoksi. Autosta ammuttu sarjatuli niittaa kilpailijat maahan ja viimeinen kilpailevan irlantilaisjengin johtaja Gaffney (Boris Karloff) myös ruksataan pois yhtälöstä. Johnny yrittää saada omapäisen apurinsa kuriin ja pomon tapoja noudattaen Tony delegoi likaisen työn eteenpäin, kaverilleen Guinolle (George Raft). Tony kaappaa Johnnyn heilan, Poppyn (Karen Morley) mukaan, on iso kiho ja ollessaan poissa kaupungista on hänen brutaalin mustasukkaisesti valvoma pikkusisko Cesca (Ann Dvorak) elänyt omaa elämäänsä. Henkilökohtaiset tunteet iskevät peliin ja samalla virkavalta kiristää verkkoaan. Loppujen lopuksi väkivallalla ja uholla pelkuruuttaan peitellyt Tony niitataan maahan.

Howard Hawksin ohjaama ja monipuolisen miljardööri Howard Hughesin tuottama gangsterieepos kuppaa karkeasti omasta ajastaan viihdettä ja tuo esille myös järjestäytyneen rikollisuuden ruman todellisuuden. Väkivalta ja kiristäminen ovat työkaluja ja murha pelkkää bisnestä ja kun siihen tulevat tunteet mukaan luvassa tuho vaikka se on tullut muutenkin. Hawks ohjaa kiivaalla otteella ja toiminta on aikaansa nähden tehokasta ja brutaalia. Ammuskelua ja takaa-ajoja on luvassa ja luotien myös nähdään iskevän seiniin.

Nimiroolia vetävä Paul Muni ei petä. Tony Camonte on vastenmielinen roisto joka viihtyy kurjuudessa ja on vilpittömän ihastunut kalliisiin statussymboleihin joita hänen karkea persoonansa ei ymmärrä tai edes osaa arvostaa, mutta Thompson kyllä innostaa häntä jättämään oman jälkensä kaupungille. On kuitenkin yksi asia mihin hän suhtautuu berserkkimäisellä vimmalla ja se on pikkusisko Cesca, jonka roolissa Ann Dvorak loistaa. Flirttaileva ja viekas Cesca on hyvin kieroutuneessa tilanteessa missä uskollisuudet ja halut repivät kaikkiin suuntiin, mutta ei hänkään pelastu liipasinherkältä virkavallalta.

George Raft vetää vankan tukiroolin Guinona, mutta hahmo jää harmillisen ohueksi kokonaisuuden kannalta. Osgood Perkins on varsin vakuuttava liikemiesmäisenä gangsterina joka ei ymmärrä että rikollisuus on väkivaltaan pohjautuvaa toimintaa. Muu konnakopla tekee työnsä samalla laadukkuudella, mutta valitettavasti on Allekirjoittaneen myönnettävä että Karen Morley ei onnistu olemaan tarpeeksi myyttinen hahmo. Tonyn todellinen päämäärä on silti koko ajan selvä ja Poppy on siihen pelkkä korvike tai taas uusi kallis statusesine jolla hän voi kerskua.

Gangsterielokuva ajalta jolloin elokuvassa kuvattu hillitön väkivalta, kieroilu ja terrori ei ollut pelkkää elokuvaa vaan karmeaa todellisuutta ja Hawks toimittaa vankkaa tunnelmaa ja todella vastenmielisen päähenkilön.

Jurpo
Tähtääjä, 613 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.03.2009
Katsottu: Kotona