Aki Kaurismäen vakava komedia pohjoisesta Helsinkiin muuttavasta nuoresta miehestä. Työläistrilogian toinen osa.
Arviot
Onni ei Taistolle juuri hymyile.
Ariel on kaukana pienistä merenneidoista. Se on kaukana kaikesta siitä, mikä on nättiä ja pitsistä. Ariel on jotakin, joka saattaa ruostua ja on ehkä ruosteessa, mutta siitä huolimatta se pitää onnellisesti vettä. Elokuvan päähenkilö on mies. Hänen nimensä on Taisto Olavi Kasurinen (Pajala). Hänen elämänsä on kurjahkoa. Sitten tulee kengän kuva takalistoon. Onni ei Taistolle […]
Söpö
Arvosteltu: 14.10.2003
Ariel on hauska ja sympaattinen, juuri sellainen, mihin vain Kaurismäki pystyy.
Kaurismäen hieman vähemmän tunnettuihin (pitkiin) elokuviin kuuluva Ariel on henkilökohtainen suosikkini miehen tuotannosta. Mukana nähdään – tällä kertaa vain sivuroolissa – jo edesmennyt Matti Pellonpää. Rispektiä Matille. Alussa elokuvan sankarin, Taiston (Turo Pajala) työnantaja joutuu konkurssiin. Taisto saa tästä hyvästä erorahat ja johtajan hienon auton, eihän kuulosta pahalta vai? Noh, sankarimme pysähtyy hetkeksi ostamaan ruokaan […]
Hyppymiina
Arvosteltu: 05.06.2008
Virheetön elokuva, puhdas suoritus, kaunis, hauska ja melodramaattinen ajelu Akilandiassa.
Taistolla (Turo Pajala) menee huonosti, isä ampui itsensä ja työ meni. Joten Taisto päättää lähteä maan pääkaupunkiin etsimään onnea. Ja huonosti menee sielläkin, mutta onneksi on Irmeli mustanaamiota lukevine poikineen. Ariel on kuin Aki Kaurismäen koko tuotanto tiivistettynä. Siinä ovat kaikki Kaurismäen elokuvien peruselementit, työläiset, köyhyys, valtiovallan koneisto, Matti Pellonpää, romanssi ja rikosjuoni. Ei siis […]
Filmijokeri
Arvosteltu: 23.07.2008
Kuvaa veikeällä sävyllä lannistumattomien, ankean arjen raatajien epäonnisuutta vailla toivoa paremmasta.
Aki Kaurismäki on meille suomalaisille ehkä se tärkein elokuvantekijä. Tosin ei kannata unohtaa, eikä missään nimessä aliarvioida Mika-veljen elokuvallisia saavutuksia. Tosin Mika teki uraa enemmänkin Suomen ulkopuolella muutamaa Suomessa tehtyä klassikkoteosta lukuun ottamatta. Aki sen sijaan on tuonut kosolti elokuvallisia elämyksiä ihmisten ällisteltäväksi. Ironiset ja useimmiten mustan huumorin sävyttämät kertomukset ottavat kohteekseen yleensä arjen raatajat […]
leffatykki
Arvosteltu: 15.06.2009
Aki Kaurismäen työläistrilogian kakkososa ”Ariel” ei oikein säväyttänyt samalla tavalla kuin ykkösosa ”Varjoja Paratiisissa”, jossa oli ”Rikoksen ja Rangaistuksen” henkeä enemmän. Kyllähän ”Arielkin” erittäin kaurismäkeläiseltä tuntui ja maistui, ja se sisälsi myös joitain hyviä yksittäisiä hetkiä kuten esimerkiksi alkupuolen, jossa kurjuus on oikein maksimoitu käsiin räjähtävällä autotallillakin jne. mutta ehkä tällä kertaa rosoromantiikan ja vankilakeikan balanssi ei ole aivan terävimmillään – mielestäni ”Varjoja Paratiisissa” sekä ”Rikos ja Rangaistus” olivat nasevampia ja kukaties minimalistisempiakin tämän suhteen. Omaan makuuni ”Arielin” loppupuoli veti joitain mutkia turhan suoriksi ja oli kaikkeen muuhun nähden epätyydyttävän onnellinen (balanssi), vaikka itse ”ojasta allikkoon”-juoni olikin ehkä toiminnallisempi muihin näkemiini Kaurismäkiin verrattuna. Kenties odotukseni olivat ehkä liian korkealla tämän leffan suhteen, saa nähdä miltä kolmas osa maistuu tämän jälkeen…hyvähän siis tämäkin, mutta ei parhainta Kaurismäkeä kylläkään.