Amityville 3 - Saatanan riivaama (1983)

Yritystä pelotteluun leffasta toki löytyy, mutta tuo anti on sitten käytännössä toteutettu aivan käsittämättömän kehnosti.

"Myydään kirottu kiinteistö osoitteessa 112 Ocean Avenue, Amityville. Tilavalla rantatontilla suuri ja kaunis intiaanien hautausmaalle rakennettu kartano. Talolla kulttuurihistoriallista ja jännittävää arvoa murhapaikkana, eikä pulaa huoneistakaan ole (sis. kellarin, jossa mukava kaivo suoraan helvettiin). Koko roska polkuhintaan, ostajalle kaupanpäällisiksi pari aavetta. Kysele lisätietoja nro:sta 666-1818."

Tälläisestä tarjouksestahan voi olla vaikea kieltäytyä, ja niinpä eroaikeissa vaimostaan Nancystä (Tess Harper) oleva John Baxter (Tony Roberts) ottaa tilikirjansa esille ja siirtää tavaransa uuteen osoitteeseen, kun ei tuo vuosien takainen DeFeon perheen tragediakaan miehen mieltä paina. Pian alkaa kuitenkin tapahtumaan kummia, ihmisiä kuolee ja näkeepä kämpille eksynyt Nancy juuri hukkuneen tyttärensäkin talon käytävillä käppäilemässä. Siinä vaiheessa vain sitten luuria ylös ja paikallisen haamujengin edustaja Elliot West (Robert Joy) koneineen mysteeriä selvittämään, että voisikohan Ocean Avenuen varrella pitää esikartanoaan tosiaan itse Vanha Vihtahousu hiilihankoineen?

Amityville-sarjan kolmososa ei enää perustu/ hae vaikutteita tuon ehkäpä maailman tunnetuimman aavetalon "aidosta" legendasta, vaan on siis alusta loppuun fiktiivistä puppua, ja sen ikävä kyllä huomaa kertomattakin jo ennen kuin homma ehtii kunnolla käyntiin päästäkään. Koko tarinassa ei ole alusta asti päätä taikka perää edes kehnoon kakkoseen verrattuna. Pahinta kuitenkin on sen vähäisenkin kauhun tai jännityksen tunteen puuttuminen tästä osasta jo aivan tyystin, dvd:n takakannessa elokuvan selkärankana hehkutettu aavetyttö tosin onnistuu hetken puistattamaan, mutta eipä siitä paljoa iloa ole, kun tuokin kävely-skene nähdään vain yhden ainoan kerran, ja sekin siellä elokuvan loppumetreillä. Yritystä pelotteluun leffasta toki löytyy, mutta tuo anti on sitten käytännössä toteutettu aivan käsittämättömän kehnosti ja ennalta-arvattavasti. En edes voi käsittää, millainen sankari yksinkertaisesti pystyy vesittämään jopa aina niin karmaisevat spiritisti-istunnotkin näin lahjakkaasti. Oman kortensa tunnelman romahtamisen kekoon tuo myös Richard Fleischerin määritelmä sanalle "kauhu". Mikäli kuitenkin ohjaajan tavoin tunnet kammoa hissin tipahtamisesta pilvenpiirtäjän kattokerroksesta, tai lukitun oven taakse kärpäsparven armoille jäämisestä (luit oikein), niin viimeistään tämän nautinnon pilaa elokuvan hilpeää pianopimputtelua tarjoava soundtrack, joka sopii "kammottaviin" tapahtumiin kuin kotiavaimeni presidentinlinnan lukkoon. Korkeimmasta mahdollisesta ikärajastasta huolimatta myöskään veri ei tämän elokuvan pyöriessä paria pisaraa enempää valu.

Näyttelijät ovat pökkelöine dialogeineen myös jotain aivan uskomatonta katseltavaa. Demonin kasvojen ilmestyessä valokuvaan John Baxterin roolia vetävä Tony Roberts nyökyttelee nuppiaan ja sanoo tyynenä: "Tämäpä merkillistä." Ei siinä, että valokuvan Johnille tuonutta työparia esittävä Candy Clark olisi yhtään uskottavampi ali- ja ylinäyttelypuuskineen, joista naisen hysteriakohtaus taloon jumituttuaan on jo niin hermoja raastavaa katsottavaa, että vaikea uskoa samaan leffaan toista yhtä huonoa edes mahtuvan. Väärin jälleen, kummitustutkijana touhuava Robert Joy kun on ilmeettömyydellään ja täysin järjenvastaisella käytöksellään (katso huviksesi rainan loppukohtaus) sitä luokkaa, jolle jaetaan palkintoja niin nöyryyttävässä sarjassa, että parasta pistää kiltisti paperipussi päähän ja painua niitä almuja kadunkulmaan kerjäämään.

Suominimi Saatanan Riivaama kuvaa Amityville kolmosta niin täydellisesti kuin mahdollista, sillä pirun vallassa on Fleischer tainnut olla moista roskaa markkinoille päästäessään. Kun kaikki toteutuksesta jo silkkaan käsikirjoitukseen asti on pielessä, ja leffan älyttömässä ja karmivaksi tarkoitetussa loppukohtauksessa poreilevine kaivoineen ja muovimörköineen kolmen hengen seurueestani jokainen räjähti käsittämättömään nauruun, toivoisin voivani edes ylistää tämän tekeleen mahdollisia camp-arvoja. Ikävä kyllä Amityville 3 tekee mahalaskun jopa tässäkin suhteessa, minua kun ei paljon jaksa naurattaa, jos meinaan nukahtaa touhun tylsyyteen siinä ensimmäisen puolentunnin sisällä. Fleischerin mielessä tuskin kävi, että yksi tähti saattaa näyttää houkuttelevalta Jallu-pullon kyljessä, mutta leffan arvosanana se onkin sitten jo asia erikseen.

kurkkuharja
Tykittäjä, 85 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.01.2009
Katsottu: Kotona