Amazonia: The Catherine Miles Story (1985)
- Alkuperäinen nimi:
- Schiave bianche: violenza in Amazzonia
- Tunnetaan myös nimillä:
- Cannibal Holocaust 2: The Catherine Miles Story
- Tuotantovuosi:
- 1985
- Ohjaajat:
- Mario Gariazzo
- Käsikirjoittajat:
- Franco Prosperi
- Pääosissa:
- Alma Vernon, Andrea Coppola, Deborah Savage, Dick Campbell, Dick Marshall, Elvire Audray, Grace Williams, James Boyle, Jessica Bridges, Mark Cannon, Neal Berger, Peter Robyns, Sara Fleszer, Stephanie Walters, Will Gonzales
- Maat:
- Italia
- Kielet:
- englanti
- Pituus:
- 90 min
- Genret:
- Draama, Seikkailu, Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (4):
Oma pikatuomio
Enpä voisi sanoa pahemmin mitään Amazonialta odottaneeni. Eri sivuilta lukemani arvostelut eivät olleet kovinkaan ylistäviä, elokuva ei ollut kannibaalileffojen "kultakauden" tuotoksia tai edes suuremmin itselleni tuttu, enkä nyt muutenkaan pahemmin välitä lajityypin tuotoksista. Niinpä katsoinkin tämän pelkästään siksi, kun se nyt sattui tulemaan erään ostamani boksin mukana.
Elokuva kertoo tytöstä nimeltä Catherine Miles, jonka vanhemmat tapetaan joen varrella Amazoniassa, tämän silmien edessä. Catherine itse päätyy pääkallonmetsästäjäintiaanien vangiksi, ja alkaakin ajan kuluessa pikku hiljaa sulautumaan heimoon, rakastuu yhteen alkuasukkaista ja saa lopulta kuulla vanhempiensa todellisista murhaajista. Tämän jälkeen onkin aika sitten koston niin suloisen.
En tiedä ollenkaan, näinkö tästä leikatun version (ei kyllä mahtuisi jakeluun, että boksin kolmesta leffasta vain yksi ainoa olisi saksittu), mutta ensimmäiseksi on sanottava erittäin positiivinen asia: nimittäin taitaa olla ensimmäinen näkemäni tämän tyylinen elokuva, jossa ei pahemmin eläintapoilla mässäillä. Käärme-kohtausta on erittäin vaikea uskoa oikeaksi jo pelkästään sen nopeatempoisuuden vuoksi, ja kohta, missä jaguaari syö apinan, on taasen bongattavissa jokaisesta Avara Luonto -dokumentista (viattomasti alkuillasta koko perheen voimin, totta kai).
Tarinankuljetus on mukavasti toteutettu päällisin puolin oikeuskäsittelyn muodossa, joskin huono näyttely (ja dubbaus) saavat sen ikävästi tuntumaan ajoittain melkoisen naiviilta. Myöskään Catherinea esittävä Elvire Audray ei mielestäni todellakaan millään näyttelijän lahjoilla häikäise, oikeastaan vain Will Gonzalesin näyttelemä intiaani veti homman kotiin kelvollisesti.
Musiikki koittaa ihan onnistuneesti jäljitellä muita kannibaalielokuvia, muttei pääse läheskään samoihin korkeuksiin kuin esimerkiksi Cannibal Holocaustin tai Last Cannibal Worldin vastaava. Tästä muuten tuli hyvä kysymys mieleen: miksi ihmeessä tämän tyylisistä alkuasukaspätkistä puhutaan aina kannibaalirainoina, vaikkei puolistakaan näkemistäni genren leffoista ihmissyöjiä tavata kuin korkeintaan pienessä sivuosassa? Amazoniassa kyseistä asiaa harrastavia kavereita ei nähty kuin yhdessä pienessä kohtauksessa leffan alkupuolella - huvittavaa...
Miten vain, minulle Amazonia oli ihan positiivinen yllätys tämän genren saralla. Se oli vakavahko, mutta samalla viihdyttävä tarina selviytymisestä viidakossa, ihmiskunnan julmuudesta ja siitä, kuinka lopulta jokaisen ihmisen veri on punaista, elipä tämä sitten metropolissa tai kuinka alkukantaisissa oloissa tahansa. Omissa kirjoissani Amazonia nousee niukasti samaa tarinaa kertovaa Man From Deep Riveriä ylemmäksi eläimiin kohdistuvan sadismin puuttumisen vuoksi, jonka ansiosta leffaa oli paljon mukavampi katsoa. Ihan kelpo kamaa tämä on, vaikkei nyt mitään maailmaa mullistavaa olekkaan.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.06.2008
Katsottu: Kotona
Amazonia on aika tyypillinen kannibaalielokuva, joka on valitettavasti tehty kovimman buumin jälkeen. Tämä seikka syökin elokuvan tuotantoarvoja suunnattomasti. Harmi, sillä tässä olisi saattanut olla potentiaalia parempaankin kokonaisuuteen.
Tarina kerrotaan kannibaalielokuville tyypilliseen dokumenttityyliin, ja totta kai tämä kaikki on tapahtunut oikeasti jossain korvessa - nuori Catherine Miles on selvinnyt alkukantaisen heimon käsittelystä, mutta istuu jostain syystä syytettynä oikeussalissa. Hän kertoo oikeudessa kokemuksistaan heimon kanssa, ja miten hänen perheensä sai surmansa sekä siitä kuinka hän pääsi pakenemaan.
Elokuva olisi voinut olla huomattavasti parempi, jos se olisi tehty 5-10 vuotta aikaisemmin. Tarinassa on potentiaalia ja kerronta tyyli on vähintäänkin mielenkiintoinen. Kertojaäänenä kuullaan lempeän oloinen setä, jonka nimeä ei missään vaiheessa mainita, mutta hänen kerronta tapansa luo leffaan hauskan tyylin. Itse Catherine Milesin roolissa esiintyvä Elvire Audray tekee kohtuullisen luontevan roolin näinkin pienen budjetin roskaelokuvassa. Tyttöä kidutetaan kaiken aikaa, jos ihan alkua nyt ei lasketa mukaan. Yleiseen tapaan tässäkään elokuvassa ne kannibaaleiksi luullut heimolaiset eivät niitä ole. Viidakossa on siis kaksi heimoa, joista vähemmälle huomiolle jäävä heimo on kannibalismia harrastava.
Siksi onkin aluksi vaikea ymmärtää, että miksi tämä ”kiltti” heimo tappaa alussa Catherinen vanhemmat ja ottaa tyttöpolon vangiksi. Nämä ovatkin niitä peruskysymyksiä, jotka heräävät näitä elokuvia katsoessa – jos he kerran ovat ihan okei kansaa, niin miksi tappaa viattomia valkoisia, kun he ovat vain viettämässä vapaa-aikaansa joella. Loppua kohden tähän kysymykseen yritetään saada vastaus, joka tosin aika kehno veruke koko elokuvalle.
Amazonian hengenheimolainen on ehdottomasti Man from Deep River, jossa pyöritään samojen teemojen ympärillä. Molemmissa elokuvissa valkoinen ihminen joutuu elämään alkuasukkaiden kanssa keskellä syvää viidakkoa ilman minkäänlaista sivistystä. Harmillisesti Amazonia ei vain tuo genreen paljonkaan uutta. Tietysti mukana on muutama iljettävä eläintappo ja lukuisia luontodokumenttikohtauksia. Gorekin on elähtäneen näköistä ja paikoitellen pakkopullaa. Joten suosittelenkin kaikkia tutustumaan ennemmin Man from Deep Riveriin, joka kuvaa paljon hienommin selviytymistä äärimmäisissä olosuhteissa.
Pisteet:
Arvosteltu: 21.04.2008
Katsottu: Kotona
