Alakynnessä (2004)

John Munn (Dermot Mulroney) asuu yhdessä kahden poikansa, Chrisin ja Timin (Jamie Bell ja Devon Alan), kanssa syrjäisellä maatilalla. Chris joutuu usein vaikeuksiin ja isukki on jo kyllästynyt noutamaan poikaansa poliisiasemalta. Noin 10-vuotiaan Timin terveys reistailee, eikä kukaan tiedä syytä siihen. Äiti on kuollut joskus aikoja sitten. Surkeaan perhe-elämään näyttää tulevan valoa, kun isän Deel-veli (Josh Lucas) tulee maatilalle auttamaan. Deel ei ole pitänyt Johnin perheeseen pitkään aikaan yhteyttä, mutta nyt veljesten riidat pitäisi olla sovittu. Hyvin alkanut vierailu saa kuitenkin yllättävän käänteen, eikä Deel olekaan niin kiltti mies kuin antoi ymmärtää.

Terrence Malick on toiminut yhtenä tuottajana tässä hienosti alkavassa maaseutukuvauksessa. Malickin kaksi ensimmäistä elokuvaa, Badlands ja Days of Heaven, ovat selvästi olleet esikuvina ohjaaja David Gordon Greenille tätä tehdessä. Malickin tavoin rauhaisa tunnelma muutetaan lopulta uhkaavaksi esittelee juntti-Yhdysvaltojen hyljättejä. Kauheita asioita esitellään ja mukana on trillerin elementtejä, mutta kerrontatyyli pysyy koko ajan rauhallisen verkkaisena, aivan kuin Malickin upeassa filmissä Badlands. David Gordon Green ei kuitenkaan ole Malickin veroinen mestariohjaaja, eikä elokuvakaan mikään täydelliseksi hiottu ole.

Alakynnessä alkaa loistavasti. Noin neljäkymmentä minuuttia alusta on mitä mainiointa elokuvaa. Voimakasta draamaa ja malickmaista kerrontaa. Isän roolissa oleva sivuosien nykyinen vakionaama Dermot Mulroney on roolissaan aivan mahtava, eikä poikia esittävät Jamie "Billy Elliot" Bell ja Devon Alan ole ollenkaan huonompia. Alkuasetelma on erittäin mielenkiintoinen ja katsoja on elokuvan pihdeissä. Sitten elokuva muuttuu vähän pitkitetyksi muuttuessaan trillerimäiseksi takaa-ajoksi. Mukaan tulee vähän kliseitä ja turhaa vetkuttelua. Myös Josh Lucasin setähahmon turha machoilu pudottaa leffan uskottavuuspojoja. Onneksi nuoret tähdet Vell ja Alan pelastavat, kun Lucas vähän ylinäyttelee. Ohjaaja Greenin kikkailut mielyttävät kuitenkin läpi leffan.

Alakynnessä on ihan liian vähälle huomiolle jäänyt pläjäys, jota voi suositella mollivoittoisten laatudraamojen ja perinteisten trillereiden ystäville. Loppupuolen epätasaisuus pudottaa pisteitä, mutta muuten tämä karu maaseutukuvaus on aika hyvää tavaraa. Hyvä leffa, jolla olisi ollut mahdollisuudet loistavuuteenkin.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.01.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Thoke
Tykittäjä
591 arvostelua

Munnin perhe asustelee jossain takahikiällä. Perheeseen kuuluu isä sekä noin 15- ja 10-vuotiaat pojat. Äiti on kuollut ja John-isä on vienyt koko poppoon muistoja pakoon asustelemaan pienelle maatilalle keskelle ei mitään. Ankara, mutta oikeudenmukainen John koittaa kasvattaa poikiaan parhaansa mukaan.

Eräänä päivänä tilalle ilmestyy Johnin linnassa istunut velipoika Deel. Syynä ei ole veljensä ikävöinti, vaan kultakolikot, jotka näiden isä on jättänyt perinnöksi. Veljeksillä on hiukan erinlainen käsitys perinnönjaosta. Pienen näennäisen sopuisan yhteistalostelun jälkeen totuus paljastuu ja syntyy kahakka, jossa John saa surmansa. Pojat näkevät koko tilanteen ja lähtevät pakomatkalle kolikoiden kera.

Tämä pakomatka muodostuu leffan teemaksi. Vanhempi veli Chris ottaa tilanteen takia isän roolia ja koittaa kerätä pöperöä pöytään sekä tavoitteena on johdattaa kumppanukset Meksikoon. Pakomatkalla pintaan nousee vastaantuleviin ihmisiin vilpitön suhtautuminen sekä erityisesti "veljeys" ja halu ymmärtää toinen toistaan. Ikäero ei voi olla vaikuttamatta keskinäisiin juttuihin. Nuorempi veljeksistä tuntuu olevan ajattelija ja vanhempi taas enemmän toiminnan miehiä. Veljesten suhde lujittuu päivä päivältä, Deel seuraa hullunkiilto silmissä kintereillä koittaen tavoittaa veljeksiä.

Leffa on yllättävän hyvä ja samalla myös kohtuullisen koskettavakin. Väkisinkin alkaa ajattelemaan niitä nuoria, joilla ei ole oikeasti paikkaa mihin mennä erinäisten olosuhteiden takia. Murrosikäisen Chrissin esittäjä vaikuttaa jollain tapaa tutulta ja lopulta selvisi että tämä on näytellyt pääroolia vuonna 2000 ilmestyneessä Billy Elliotissa. Onhan heppu venähtänyt pituutta ja ihan heti kaveria ei kyllä tuohon osannut yhdistää. Mainio näyttelijä on hän. Nyt todellakin erilaisessa roolissa. Jos leffaa lähtee kategorisoimaan perinteisellä tavalla niin draaman ja jännärin välimaastoissa liikutaan. Tarinankerronta on sopivan verkkaista ja aidon oloinen leffa suorastaan imaisee mukaansa.

Hiukan jäi kieltämättä vaivaamaan Johnin ja Deelin pinnalliseksi jäänyt suhde ja se että nuoruuden keskinäiset tekemiset jäi mielestäni aavistuksen verran vajaaksi. Perheen isästä jätettiinkin varmaan tietoisesti hyvä kuva eikä mahdollista ikävämpää historiaa alettu sen kummemmin purkamaan. Hiukan häiritsi myös se kuinka nopeasti pojat pystyivät kalibroimaan pääkoppansa isänsä kuoleman jälkeen ja uskalsivat luottaa vieraisiin ihmisiin. Todelllisuudessa asiat ei ehkä rullaisi aivan noin. Jokatapauksessa kyseessä on hieno pätkä, jossa jokaisella asialla ja tarinalla on kumminkin tarkoituksensa kuten hyvässä elokuvassa pitää ollakkin.

Pisteet:
Arvosteltu: 12.07.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua