Farhadi kattaa valkokankaalle kohtauksia eräästä avioerosta. Kaoottinen, trillerin lailla etenevä tarina saisi epäilemättä Hitchcockin nostamaan hattua. Pienistä kohtalon käänteistä kasvaa vääjäämättä elämän ja kuoleman kysymyksiä. Farhadin viidennen ohjauksen vahvuus hätkähdyttää. Tarina on samanaikaisesti sekä tyystin universaali, kahden eri tavoilla tyttärelleen hyvää tarkoittavan tahon kamppailu, että erityisen paljastava kuvaus elämästä modernissa Teheranissa.
Tavattoman intensiivisten näyttelijöiden kyydissä aika katoaa. Katsoja tuntee olevansa vuorotellen ja jopa samanaikaisesti kaikkien osapuolten kannalla. Kaikki päähenkilöt rimpuilevat ylpeyden, moraalin, uskonnon, rahan ja kunnian hämähäkinverkkojen vankina. Yhteiskunnasta voi selvitä hengissä, kunhan oppii valehtelemaan, näyttäisi olevan tarinan kiteytys. Mutta millä ehdoilla se voisi olla hyväksyttävää?
Iranilaisen Farhadin teos kahmi kaikki pääpalkinnot Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa. Ranskan ensi-illasta tuli menestys viime kesänä. Esityskopioita lisättiin joka viikko ensimmäisen kuukauden ajan. Elokuvalle odotetaan Ranskassa jopa 800.000 katsojaa (XX päivitä juuri ennen painokonetta/ sai 1M adms?). Juuri tällaiset yllätykset ovat koko riippumattoman elokuva-alan elämän suola, luovuuden kipinä, ja ehtymättömien legendojen aihe.