Sesonkielokuvat - mihin niistä on?

Joulu on eittämättä länsimaisen maailman kaupallistetuin juhlapyhä. Sen lisäksi että viimeistään lokakuusta eteenpäin kaupat pursuavat jos jonkinlaista joulukrääsää, vuosittain joulu näkyy elokuvissakin. Perinteisten jouluklassikoiden lisäksi lähes vuosittain tuppaa ilmestymään vähintään yksi jouluun sopiva ja sen ympärille tehty jouluelokuva; niin sanottu sesonkielokuva. Mutta onko sesonkielokuvista elokuvallisesti oikein mihinkään?

Rakastetuimpia ja katsotuimpia jouluelokuvia osaisi luetetella kuka tahansa; on Yksin kotona -elokuvat, Samu Sirkan joulutervehdys, Muppettien joulu, Ihmeellinen on elämä, Lumiukko, Rakkautta vain, Painajainen ennen joulua, Haamujen kosto… Näitähän riittää. Mutta kun jouluaiheisia elokuvia alkaa kunnolla kaivella, lista kasvaa merkittävästi. Vähemmän muistetuista sesonkielokuvista löytyy niin draamavetoisia perhe-elokuvia Perheen jalokivi ja The Fitzgerald Family Christmas kuin kreisikomedioita Joulupukki ja sen veli ja Santa's Slay - Paholaispukki. Netflixissä sesongin elokuvatarjontaan voi jopa tutustua Joulupukki suosittelee -listan kautta. Joulun ollessa pitkälti lasten juhla, jouluaiheisia lastenelokuvia tietysti löytyy erityisen paljon; on Joulupukin noitarumpua, Napapiirin pikajunaa ja Mutta mitä tapahtui joulupukille -elokuvia. Suomessakin joulugenreen on tehty ainakin koko perheen fantasia Joulutarina ja Jari Halosen sekoiluklassikko Joulubileet.

Myös pienemmän ruudun parissa kotimaassa on omat perinteensä; erityisesti lapsille suunnattuja joulukalenterisarjoja tai jouluspesiaaleja tulee tuutista vuosittain, mutta aikuiselle yleisölle joulusarjoja ei juurikaan tarjota. Poikkeuksena on hienoiseen kulttiasemaan noussut Jukka Virtasen kehittelemä sarja The Joulukalenteri. Joulukalenteriohjelmia parodioiva erikoinen komedia on sekin jo melkein 20 vuoden takaa, vuodelta 1997. Itselleen ja jouluvitseille nauranut, sopivan höperö sarja valloitti katsomot suomea ja englantia yhdistelevää finglishia puhuvilla tontuilla ja sekopäisillä vitseillä. Tanskalaiseen alkuperäisideaan pohjannut sarja uusittiin useana vuonna ja se päätyi telkkarista myös lavoille, kun sarjan inspiroimaa musiikkia esitettiin The Joulukonsertti -kiertueella.

Tämän joulun elokuva Sofia Coppolalta

Tämän joulun epävirallisen virallinen sesonkielokuva, Netflixissä julkaistu a Very Murray Christmas, tulee yllättävän nimekkäiltä tekijöiltä; Sofia Coppolalta ja Bill Murraylta. Nimensä puolesta rakastettua muppettiklassikkoa a Very Muppet Christmas mukaileva elokuva ei varsinaisesti ole kokopitkä elokuva, vaan alle tunnin mittainen jouluspesiaali, missä kuvataan fiktiivinen Bill Murrayn pyörittämä jouluaaton erikoislähetys. Tarina on hyvin yksinkertainen; New Yorkiin on iskenyt lumimyrsky ja Murrayn showhun buukatut vieraat eivät pääse paikalle, joten Murray päätyy esittämään joululauluja satunnaisten ihmisten (eli tunnettujen julkkisten) kanssa.

Murrayn, Coppolan ja Mitch Glazerin yhdessä käsikirjoittama elokuva on ollut Coppolan ja Murrayn faneille hienoinen pettymys. Vaikka Murrayn karisma kieltämättä toisi eloa vaikka ankeaan säätiedotukseen, Coppolan kaltaiselta tekijältä olisi sesonkigenreen hieman tarinallisempaa ja rikkaampaa elokuvakerrontaa voinut odottaa.

Uusi vuosi toiseksi kiinnostavin sesonki

Heti joulun jälkeen tulee sekä oikeasti että sesonkielokuvien suosiossa uusi vuosi. Mitään elokuvahistorian merkkiteoksia ei uudesta vuodesta ole tehty, mutta monen elokuvan keskiössä on uuden vuoden vaihtuminen. Uuden vuoden pippaloita juhlitaan lukemattomissa elokuvissa, mutta erityisen merkittävissä rooleissa se on esimerkiksi sellaisissa elokuvissa kuin 200 Cigarettes, Haamujengi 2, Kun Harry tapasi Sallyn ja Kummisetä osa II.

Puhtaasti uudesta vuodesta kertoo vuonna 2011 ilmestynyt romanttinen komedia New Year's Eve, Rakkautta vain -elokuvan episodimaisuuteen pyrkinyt amerikanserkku, joka jäi kuitenkin esikuvansa jalkoihin niin menestyksessä kuin sisällössä. Mikäli uutta vuotta haluaa taas juhlistaa teeman mukaisen kauhun parissa, siihen tarpeeseen löytyy ainakin 35 vuoden takainen kauhuraina New Year's Evil, joka seuraa tunnetun punk-tähden uuden vuoden tv-lähetystä, johon soittanut mies uhkaa murhata ohjelman tähden kellon viisareiden osuessa puolille öin.

Kiitospäivä harvinaisen epäedustettu

Siinä missä jouluelokuvia tuntuu löytyvän joka tarpeeseen, ehkä vielä isompi amerikkalainen juhlapyhä on jäänyt lähes elokuvitta - kiitospäivä. Jos jätetään huomioimatta kiitospäivää seuraava sekopäinen shoppailupäivä Black Friday, kiitospäivä on onnistuttu pitämään Yhdysvalloissa poikkeuksellisen epäkaupallisena. Idealisti voisi kuvitella, että kiitospäivään sisältyy jopa amerikkalaisessa viihdeteollisuudessa jotain niin pyhää ja aitoa, että sitä ei ole haluttu kaupallistaa päivästä kertovilla elokuvilla.


Todennäköisempi vaihtoehto kyseisen sesongin elokuvien puutteelle on kuitenkin se, että koska kiitospäivää ei vietetä Pohjois-Amerikan ulkopuolella, markkinat aiheen elokuville jäisivät väkisinkin pieneksi. Toki kiitospäivästäkin on elokuvia tehty, mutta kansainvälisesti melko vähälle huomiolle jääneitä. Mikäli kyseistä juhlaa haluaa kuitenkin elokuvien avulla fiilistellä, voi tutustua vaikkapa Alice's Restaurant -nimiseen folk-biisiin pohjautuvaan komediaan Alicen ravintola (1967) tai John Hughes -komediaan Vauhdilla Chicagoon (1987). Jos taas mielii perehtyä siihen mistä kiitospäivä ihan oikeasti sai alkunsa, kannattaa tsekata ansioituneempia, Yhdysvaltoja hieman ikävämmässä (tai realistisemmassa, miten sen ottaa) valossa esitteleviä historiallisia eepoksia kuin Terrence Malickin The New World (2005) tai Disneyn Pocahontas (1995).

Muu sesonkitarjonta pirstaloitunutta

Vaikka maailma on juhlapyhiä pullollaan, joulun ja uuden vuoden jälkeen sesonkielokuvien kirjo pirstaloituu huomattavasti. Tähän syynä ovat oletettavasti maailman loputtomat maa- ja maanosakohtaiset juhlapyhät, jotka eivät ulotu pallon joka laitaan. Koulujen loppu ja valmistumisjuhlat ovat universaali aihe mitä on käsitelty elokuvissa maailman sivu ja taatusti käsitellään vastakin, mutta kouluaiheiset juhlat ovat sekä ikä- ja sukupolvikokemuksia että vahvasti erilaisia maasta riippuen, joten näissäkin leffoissa valtava valikoima on varsin heterogeeninen.

Muista yksittäisistä juhlista leffatarjonnassa näkyy ainakin Amerikasta hiljalleen muualle maailmaan levinnyt Halloween, jonka elokuvista tunnetuin on tietysti samanniminen kauhusarja Halloween. Myös Halloweeniin sijoittuva Disneyn 90-luvun noitaklassikko Hokkus Pokkus (1993) on omissa piireissään kulttifanituksen kohde. Lisäksi niin Suomessa kuin muissa melko nuorissa maissa rakastetaan omasta itsenäisyydestä ja sotahistoriasta kertovia elokuvia, jotka tosin harvoin oman maan rajojen ulkopuolella leviävät.

Ajankohdalleen sidotut elokuvat

Sesonkielokuvissa siis riittää, erityisesti jos kyseessä on joulun kaltainen, lähes koko maailmaan ulottuva perinne. Mutta ovatko sesonkielokuvat erityisen hyviä? Harvemmin. On sinänsä ymmärrettävää ettei sesonkiteoksiin jakseta panostaa paljoa; ne kun ovat pääosin vain sesongilleen sopivia. Harva katsoo Lumiukkoa tai New Year's Evea keskikesällä, ja tuskin jouluun sijoittuvaa elokuvaa teatterit enää tammikuussa pyörittävät. Sesonkielokuvalla saadaan tyydytettyä katsojan välittömimmät tarpeet juhlan fiilistelyyn, mutta ei leffan välttämättä sen syvempään tarvitse pystyä.

Toisaalta taas, jos onnistuu tekemään vaikkapa Yksin kotona -leffojen kaltaisen ajattoman sesonkiklassikon, saa lähes satavarmasti pyöritystä vuodesta ja sukupolvesta toiseen, vaikka elokuvan fanitus ajoittuisikin lähinnä yhteen vuodenaikaan. Tai voi käydä kuin Ihmeellinen on elämä -elokuvalle, joka sai alunperin nihkeän vastaanoton, mutta nousi klassikoksi vasta ajan kanssa. Seuraavaa sesonkiklassikkoa odotellessa.

Niina Virtanen 17.12.2015 klo 18:06

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...