Yksin kotona 25 vuotta


Joulukuun 21. päivänä tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun Kevin McCallister jäi yksin kotiin. Hulvattomien slapstick-kohtausten ja hykerryttävien roolisuoritusten siivittämästä tarinasta on muodostunut paitsi erinomainen klassikkokomedia, myös eräs rakastetuimmista jouluelokuvista.

8-vuotias Kevin (Macaulay Culkin) jää erehdyksessä perheensä Pariisin matkalta ja joutuu yksin puolustamaan chicagolaista kotiaan kahta murtovarasta Harrya ja Marvia (Joe Pesci ja Daniel Stern) vastaan. Samalla hän tutustuu naapurustossa asustelevaan iäkkääseen herrasmieheen, joka ei olekaan niin pelottava kuin urbaanit legendat kertovat.

Yksin kotona (Home Alone, 1990) oli aikansa suosituimpia elokuvia ja se on edelleen eräs kaikkien aikojen menestyneimmistä komedioista. Ilmeisestä onnistuneisuudestaan huolimatta se nostatti vain harvan näyttelijänsä uraa, ja niitäkin vaatimattomasti. Elokuva poiki kaikkiaan neljä jatko-osaa, joista sen kanssa kilpailee laadullisesti vain sarjan toinen osa.

Suosio syynissä

Alkuperäinen 14 miljoonan dollarin tuotantobudjetti kasvoi 17 miljoonaan, kun Yksin kotona -projekti siirtyi Warner Brothersilta 20th Century Foxille. Elokuvan käsikirjoitti sen tuottaja John Hughes (Beethoven, 101 dalmatialaista) ja ohjasi Chris Columbus (Harry Potter ja salaisuuksien kammio).

Yksin kotona tienasi budjettinsa takaisin jo avausviikonloppunaan ja pysyi katsojatilastojen kärkilistalla 12 viikkoa. Se oli vuoden 1990 katsotuin elokuva, mikä on aikamoinen saavutus, kun otetaan huomioon sen joulukuinen ensi-ilta. Kaikkien aikojen katsojatilastoissakin sen päihitti tuohon aikaan vain Tähtien sota (Star Wars, 1977) sekä E.T. (E.T. the Extra-Terrestrial, 1982). Suuren kaliiberin sci-fi-elokuvien massiivisiin tuotantoprosesseihin verrattuna näitä saavutuksia voidaan pitää suorastaan ilmiömäisinä.


Kaiken kaikkiaan Kevinin ensimmäinen seikkailu tienasi maailmanlaajuisesti yli puoli miljardia dollaria ja päätyi Guinnessin ennätysten kirjaan kaikkien aikojen menestyneimpänä näyteltynä komediaelokuvana. Sen syrjäytti vasta vuonna 2011 Kauhea kankkunen 2 (The Hangover Part II). Yksin kotona tienasi myös kaksi Golden Globe -ehdokkuutta ja voitti lukuisia pienempiä palkintoja.

Menestyksen eväät

Ironisinta huikeassa suosiossa lienee se, että Pesci ja Stern, joiden vuorovaikutus Culkinin kanssa viime kädessä loi koko tarinan viehätyksen, eivät ensinkään uskoneet elokuvan menestyvän erityisen hyvin, ja välinpitämättömyyttään ylinäyttelivät tietoisesti. Tuloksena saatiin nauttia joistakin elokuvahistorian makeimmista huutonauruista ja yleisön reaktio onkin varmasti tullut kaksikolle peräti jonkinasteisena järkytyksenä. Jälkikäteen elokuvaa on hyvin vaikea kuvitella hillitymmillä konnilla, joten ratkaisu saa ristimään kädet kyynärpäitä myöten.

Kaikesta huolimatta ainakin Joe Pesci näki roolinsa eteen myös todellista vaivaa, sillä hänen kerrotaan tahallisesti vältelleen Culkinia kuvauspaikoilla ollakseen tämän silmissä aidosti pelottavampi.


Yksin kotona -elokuvan suosion syitä analysoidessa erottuu kaksi toisiinsa kytkeytyvää tasoa; tekninen toteutus ja sen synnyttämä tunnelma. Kuvauksellisesti elokuva on yksinkertaista peruskauraa, joskin siinä hyödynnetään monipuolisesti erilaisia kuvakulmia ja -kokoja. Erityisen onnistuneesti näillä keinoilla korostetaan tilanteiden koomisuutta. Soundtrackin takana on elokuvamusiikin suurmies John Williams, joka hankki elokuvalle kaksi Oscar-ehdokkuutta, eikä äänimaailmassa muutoinkaan ole juuri moitteen sijaa.

Erityiskiitosta toteutus ansaitsee yksityiskohtaisuudestaan. Esimerkkinä toimii vaikkapa Kevinin katselema Angels With Filthy Souls, jonka materiaali toteutettiin kokonaan kuvausten tarpeisiin.

Yksin kotona on loppujen lopuksi hyvin sokerikuorrutetun kliseinen ja tapahtumaympäristönsä osalta yksinkertainen tarina. Perhekomedia ilman perhettä oli toki omana aikanaan nokkela ja - lukuunottamatta Lassien kaltaisia eksymistarinoita - ennennäkemätön premissi, mutta käsikirjoitus ei ole Yksin kotona -elokuvan vahvin osa-alue. Kaiken tämän huomioon ottaen olennaisimmaksi tunnelman tekijäksi muodostuu kirjoitetun sosiaalisen kanssakäymisen ja tilannekomiikan tulkitseminen elävään muotoon, eli simppelisti erinomainen roolityöskentely ja sen ohjaaminen.


Loistavasti näyteltyä elokuvaa on aina vaikeampi teilaita, vaikka syitä löytyisikin, ja tarkastelipa tätä menestystarinaa miltä kantilta tahansa, joutuu aina viime kädessä toteamaan, että se lepää erittäin viihdyttävän ja taitavan näyttelemisen varassa. Tätä tukee myös se, että osa elokuvan hauskimmasta sisällöstä on improvisoitua, kuten esimerkiksi koomikkolahjakkuus John Candyn hahmon kertoma tarina hautaustoimistoon unohtuneesta lapsesta.

Myös sellaisissa kriitikoiden arvioissa, jotka ovat muita osin olleet vain kohtalaisia, on elokuva kerännyt kehuja nimenomaan roolisuorituksista sekä Columbuksen ohjauksesta.

Mikä vetoaa?

Mikä tässä paketissa sitten vetosi aikanaan yleisöön niin voimallisesti ja tekee sen yhä? Syy voi aivan yhtä hyvin olla se, kuinka aitoa ja raikasta dialogia näyttelijät saivat aikaan tai kuinka puhdasta ja viatonta elokuvan huumori on, mutta jos ne tuntuvat siltä edelleen, ovat ne olleet sitä ainakin osittain jo vuonna 1990.

Monella Yksin kotona -elokuvaa rakastavalla katsojalla sen ensimmäinen katselukokemus juontaa lapsuuteen tai nuoruuteen ja arvostelukykyä pääsee hivenen vääristämään nostalgian sekainen sentimentaalisuus. Onhan 8-vuotiaan koltiaisen kekseliäisyys ja kyvykkyys toisinaan tosielämässäkin vailla vertaa, mutta nyt päästiin kokonaan uudelle tasolle. Tämän katsoja on kuitenkin valmis antamaan anteeksi, koska hei, täytyyhän pojan puolustaa kotiaan.


Tässä lienevätkin avainsyyt Yksin kotona -elokuvan laaja-alaiseen ja yhä jatkuvaan suosioon. Yhä uudet sukupolvet löytävät elokuvan ja ihastuvat sen ilmeikkäisiin hahmoihin ja nokkeliin koukkuihin. Samalla vanhemman katsojan on helppo antaa elokuvan viehätykselle periksi ja asennoitua pitämään siitä kaikista kliseistä ja silminnähden mahdottomista käänteistä huolimatta.

Jouluelokuvanakin Yksin kotona hoitaa tonttinsa tyylikkäästi. Se on toki koristeltu sesongin mukaisesti ja joulumusiikkia kuullaan paljon, mutta lähinnä tarina vain sattuu sijoittumaan joulun kontekstiin. Juhlapyhät tarjoavat juonen kuljetukselle tiettyjä vapauksia, joita ilmankin tarina toimisi mainiosti, eikä se näin ollen pääse liiemmin ärsyttämään joululle allergistakaan katsojaa.

Kadonnut tähtikaarti

Jättimenestyksestään huolimatta Yksin kotona ei saattanut näyttelijöitään varsinaiseen nousukiitoon. Tuttu remmi uusi merkittäviltä osin roolinsa sarjan toisessa osassa, mutta sen jälkeen näiden elokuvien kuuluisaksi tekemiä näyttelijöitä nähtiin suurtuotannoissa harvakseltaan. Mahdollisesti ensimmäisen osan yllättävää suosiota ja sitä seuranneen jatko-osankin jokseenkin mainiota tulosta pidettiin vain hetken huumana. Kepeän perhekomedian, jonka pääosassa on lapsi, voi helposti kuvitella olevan aikuiselle näyttelijälle vaikea astinlauta.

Vaikutuksensa voi olla myös sillä, että rooleihin kaavailtiin alunperin paljon kuuluisampia tähtiä, mutta tiukan tuotantobudjetin myötä tyytyminen oli nimettömämpiin näyttelijöihin. Esimerkiksi Marvin rooliin toivottiin Robert DeNiroa ja Harryn osaan puolestaan harkittiin Danny DeVitoa. Harryna nähty Joe Pesci ei kuitenkaan hänkään ole mikään turha tekijä. Mies oli vakiinnuttanut uransa jo ennen Yksin kotona -elokuvaa etenkin metodinäyttelijöitä avustaneilla rooleillaan (Kuin raivo härkä, Mafiaveljet) ja lieneekin koko franchisen arvostetuin ammattilainen

Kevinin isä Peter McCallister olisi voinut olla muiden muassa John Travolta, Tom Hanks tai Harrison Ford. Roolissa nähtiin lopulta John Heard, joka on Pescin ohella sarjan vakiintunein viihdeteollisuuden kasvo. Mies on tuttu etenkin sivuosista, joissa hän keplottelee toistuvasti talouden ja politiikan harmailla alueilla, ja aina silloin tällöin peräti pääpahiksena. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa television suursuosikki Pako (Prison Break, 2005-2009) sekä samasta sarjasta tutun Dominic Purcellin tähdittämä Assault on Wall Street (2013).


Kohtalaisen paljon esiintymisiä on tehnyt myös Katherine O'Hara sekä aina kuolemaansa saakka John Candy. Sen sijaan Pescin aisaparina naurattanut Daniel Stern tuntui suuren yleisön silmin katoavan kakkososan jälkeen tyystin valkokankailta. Onpa mies tehnyt lukuisia rooleja etenkin televisiossa, mutta nimekkäin elokuvaprojekti sitten Yksin kotona -rupeaman lienee niinkin tuore tapaus kuin Russell Crowen tähdittämä The Next Three Days (2010), jossa Stern vilahtaa pikaisesti vauhkona lakimiehenä.

Yksin kotona -elokuvan pääosaesittäjä Macaulay Culkin jatkoi menestystään lapsitähtenä vuonna 1994, kun ensi-iltansa sai mainio Riku Rikas (Richie Rich). Sen jälkeen tunnetut roolit ovat olleet enimmäkseen vierailuja eri televisiosarjoissa, ja Culkin on pysynyt otsikoissa lähinnä värikkään yksityiselämänsä vuoksi. Kevinin serkkua Fuller McCallisteria pikaisesti esittäneen pikkuveli Kieran Culkinin ansioluettelo on sen sijaan hivenen laajamittaisempi, joskaan ei juuri sen tunnetumpi. Nimekkäin elokuva lienee Scott Pilgrim vastaan maailma (Scott Pilgrim vs. the World, 2010).

Historia toistaa itseään

Yksin kotona 2 - Eksynyt New Yorkissa (Home Alone 2: Lost in New York, 1992) toisti lähes sellaisenaan ensimmäisen elokuvan perusasetelman, ja itseasiassa suurimman osan muistakin asetelmista. Kevin joutuu erehdyksen myötä jälleen eroon perheestään, tutustuu aikuisiin, joiden kanssa on hyvä vaihtaa elämänviisauksia elokuvan tapahtumia odotellessa, ja puolustaa perheensä omaisuutta vanhoja tuttuja murtoveikkoja vastaan.


Jatko-osa ei menestynyt enää samalla tavoin kuin edeltäjänsä, mutta on itseasiassa monessa mielessä parempi elokuva. Se on entistä paremmin näytelty, todella nokkelasti käsikirjoitettu ja tuo roistojen kurmottamisen rinnalle paljon ykkösosaa enemmän. Vaikkakin elokuvasarjan ihmissuhteet käsitellään pinnallisesti, luotasi kakkososa edeltäjäänsä syvemmältä. Kirkasotsaisuudestaan huolimatta ovat Kevinin keskustelut lelukauppiaan ja kodittoman naisen kanssa peräti kauniita, ja niissä piileviä sadunomaisia opetuksia voi arvostaa etenkin nuorempien katsojien kannalta.

Jos tämä olisi ollut elokuvasarjan avausosan tarina, se olisi luultavasti saanut suosiollisempia arvioita ja tienannut vielä paljon enemmän. Valitettavasti numero 2 elokuvan nimessä haukkaa yleensä merkittävän määrän katsojia.

Elokuvasarjan kolmannen osan tapahtumaympäristönä toimivat edelleen Chicagon lähiöt, mutta muuta yhteistä aiempiin osiin nähden ei juuri ollutkaan. Näyttelijät ja roolihahmot vaihdettiin, ja tällä kertaa kotiin jäi etunimikaimaansa esittänyt Alex D. Linz. Vastassa ei kuitenkaan ollut yksinkertainen murtomies eikä edes parivaljakko vaan peräti neljä teknovarasta, jotka himoitsivat Alexille päätyneeseen radio-ohjattavaan autoon piilotettua huippusalaista sirua.

Yksin kotona 3 (Home Alone 3, 1997) on suurimmaksi osaksi aivan kelpo perhekomedia ja omana aikanaan se oli joidenkin kriitikoiden mielestä jopa parempi kuin edeltäjänsä. Yleisöön se ei kuitenkaan enää vedonnut samalla tavalla, ja sen maailmanlaajuiset lipputulot jäivät alle 80 miljoonan dollarin. Vaikutusta on varmasti myös sillä, että tuohon aikaan tarjontaa samassa genressä oli jo huomattavasti enemmän kuin vuosikymmenen alussa.

Sarjan nimellä kulkee vielä kaksi tv-elokuvaa, jotka etenkin ensimmäiseen kahteen osaan verrattuna tuntuvat lähes pyhäinhäväistyksiltä. Kytkemättä elokuvia nimellisesti sarjan osiksi kyse olisi luonnollisesti plagioinnista, mutta helpointa lienee vain todeta, että Yksin kotona 4 (Home Alone 4, 2002) ja Yksin kotona 5 (Home Alone: The Holiday Heist, 2012) olisivat saaneet jäädä kokonaan tekemättä.

Jarno Väistö 10.12.2015 klo 16:12

Uusimmat artikkelit

Sotaa apinoita vastaan

Ihmisten ja apinoiden väliset ongelmat kärjistyvät sodaksi, jossa ei ole sijaa perinteisille sankareille ja roistoille.

Milla Olkkonen

Wonder Womanin ohjaaja ei ottanut paineita

Studiopomot ovat olleet hieman huolissaan, kun supersankarileffan päähenkilö onkin nainen.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Kuka kukin on uudessa Alien-elokuvassa

Vuoden 1979 Alien – kahdeksas matkustaja vuoden 1997 Alien: Resurrectioniin avaruusseikkailut henkilöityivät Sigourney Weaverin esittämään Ellen Ripley -hahmoon. Koska Prometheuksen ja Covenantin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Kahdeksatta matkustajaa, on käännyttävä uusien sankarien puoleen.

Jouni Vikman

Nyt mennään kaasu pohjassa – kahdeksannen kerran

Fast and the Furious on noussut yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvasarjoista. Viimeisimmät osat ovat tienanneet yhä enemmän rahaa.

Marta Bałaga

Uuden King Kong -elokuvan tähti: "Tätä ei voi verrata mihinkään!"

Hirviö saattaa pelastaa Tom Hiddlestonin uran.

Marta Bałaga

Näytä lisää artikkeleita...