Parhaat sarjakuvaleffat joita ei ole vielä tehty

Sarjakuviin perustuvia elokuvia oli nähty enenevässä määrin jo koko 90-luku, mutta todellinen trendi käynnistyi vasta Marvel-kustantamon hahmoihin perustuvista 2000-luvun alun jättimenestyksistä. Marvel itse ei kuitenkaan ollut vielä elokuvien suhteen hereillä. Spider-Manin seikkailut toteutti elokuvaoikeudet omistava Sony ja X-Menit sekä Fantastic Four -elokuvat aina viimeisimpään floppiin saakka 20th Century Fox.

Ensimmäinen todellinen Marvel-elokuva oli vuoden 2008 Iron Man, joka räjäytti pankin totaalisesti. Se ei aloittanut ainoastaan omaa trilogiaansa, vaan toimi myös ensimmäisenä osana nykyisin Disney-konserniin kuuluvan Marvelin virallisessa elokuvajatkumossa (Marvel Cinematic Universe). Viimeisin vuosikymmen onkin ollut yhtä kiihtyvää sarjakuvaviihteen juhlaa.

Warner Brothersin omistaman DC-kustantamon hahmot puolestaan aloittivat uuden elokuvatulemisensa vasta vuonna 2005, kun viittaritari sai syntytarinansa elokuvassa Batman Begins. DC:n hahmot eivät ole elokuvissa vielä ehtineet kytkeytymään samalla tavoin toisiinsa kuin Marvelin, joskin sitä on jo pitkälle suunniteltu. Tilanne tulee muuttumaan ensi vuoden Batman v Superman: Dawn of Justice -elokuvan myötä.

Avengers-elokuvien ja Dark Knight -trilogian kaltaisilla jättimenestyksillä on ollut se ansiokas sivuvaikutus, että myös vähemmän tunnetut ja pienempää fanikuntaa viihdyttävät hahmot ovat saaneet tilaisuutensa astua valokeilaan. Ant-Man (2015) päihitti lipputuloissa esimerkiksi ensimmäisen Captain America -elokuvan ja olisivatpa ensi vuonna toteutuvat Deadpool ja Doctor Strange tuntuneet vuosikymmen sitten huomattavasti epätodennäköisemmiltä.

Sarjakuviin perustuvia elokuvia on toki tuotettu muustakin kuin Marvelin ja DC:n materiaalista, mutta selkeästi vähemmän. Etenkin DC:n aikuisempaan makuun suunnatun Vertigon tallissa odottelee valtava joukko mielenkiintoisia hahmoja, tarinajatkumoita ja kokonaisia maailmoja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia maukkaisiin elokuvaelämyksiin. Seuraavassa muutamia ehdokkaita.

Martha Washington


Etenkin Sin City ja 300-sarjakuvista, mutta myös eräistä Batmanin ja Daredevilin parhaista tarinakokonaisuuksista tunnetaan mies nimeltä Frank Miller. Hieman huonommin tunnetaan Millerin kynästä lähtöisin oleva Dark Horse Comicsin kustantama dystooppinen tieteissarjakuva Martha Washington, jonka kuvittajana toimi Watchmenista muistettava Dave Gibbons.

Martha Washingtonin julkaisu alkoi vuonna 1990, jolloin sen tarina sijoittui viiden vuoden päähän vaihtoehtoisessa todellisuudessa. Martha syntyy vuonna 1995 chicagolaisessa asuntolassa köyhyyteen, jonka syypää on presidentti Erwin Rexall. Seikkailut alkavat kun Martha välttää karun kohtalon rakkaan opettajansa murhaajan kourissa vain päätyäkseen myöhemmin mielisairaalaan. Laitos kuitenkin suljetaan ja Martha päätyy kadulle kunnes liittyy PAX Peace Force -organisaatioon ja taistelee lukuisissa taisteluissa Yhdysvaltain toisessa sisällissodassa.

Martha Washingtonissa on rutkasti ainesta elokuvaksi, koska yhtäältä siinä on piirteitä, jotka muistuttavat jo olemassa olevia elokuvia. Esimerkiksi Alan Mooren yhteiskuntakriittiset dystopiat Watchmen ja V niin kuin verikosto ovat menestyneet mainiosti myös valkokankaalla, minkä lisäksi mieleen juolahtaa aineksia ainakin Blade Runnerista (1982) sekä Terminaattori-elokuvista. Toisaalta Martha Washington toisi kehiin paljon uutta. Esimerkiksi riittänee jo pelkästää se kuinka harvinaista olisi afroamerikkalainen nainen tieteiselokuvan pääosassa.

Milleriltä on tiedusteltu kiinnostusta toteuttaa vapaustaistelijastaan elokuva, mutta ainakin toistaiseksi mies on ollut sitä mieltä, että Martha Washington ei ole elokuva, vaan televisiosarja. Aika näyttää.

Y: The Last Man


Edellisen ehdokkaan tavoin Y: The Last Man on dystopia, mutta lähtöasetelmaltaan huomattavasti kiinnostavampi. Kupletin juoni on nimittäin kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Yorick Brown ja hänen lemmikkiapinansa vaikuttavat olevan ainoat selviytyjät miessukupuolta edustavien nisäkkäiden yhtäkkisestä ja yhtäaikaisesta tuhosta.

Martha Washingtonin tavoin Y: The Last Man tuo mieleen monia olemassa olevia elokuvia kuten vaikkapa I Am Legend, mutta se muistuttaa tunnelmaltaan myös hyvin paljon The Walking Dead -televisiosarjaa. Pelkkien naisten ja naaraiden kansoittama maailma tuo Yorickin eteen mielikuvituksekkaita tilanteita, jotka kieltämättä tuntuvat uskottavilta.

Brian K. Vaughanin ja Pia Guerran sarjakuvan kustansi Vertigo ja 60-numeroinen sarja on sittemmin koottu kymmeneen volyymiin ja vaihtoehtoisesti viiteen deluxe-kokoelmaan. Y: The Last Man voitti kolme Eisneria. Palkintoa voisi luonnehtia vaikkapa sarjakuvien Emmyksi.

Sarjakuvasta on olemassa arviolta 65 000 dollarin budjetilla toteutettu lyhytelokuva Y: The Last Man Rising (2012), mutta tarinan premissi ja mittakaava suorastaan kirkuu suuren budjetin valtavirtaelokuvaa.

100 Bullets


Tässä on jälleen yksi todistuskappale populaarikulttuurille tyypillisestä piirteestä; yksinkertainen on kaunista. Simppelin premissin ympärille rakentuva ja silti tiukasti otteessaan pitävä sarja on kuin luotu valkokankaalle käännettäväksi.

Brian Azzarellon kirjoittaman ja Eduardo Risson kuvittaman 100 Bulletsin konsepti perustuu kostoon. Salaperäinen agentti Graves lähestyy karmaisevia vääryyksiä kokeneita ihmisiä ja tarjoaa kullekin käsiaseen, sata jäljittämätöntä luotia sekä aineistoa, joka todistaa kohteen syypääksi uhrin kärsimyksiin. Ratkaisu on vapaaehtoinen. Vertigo julkaisi sarjaa osuvasti 100 numeroa ja se voitti Eisner ja Harvey-palkinnot.

100 Bullets on tyyliltään jotain noirin ja pulpin välimaastosta. Se muistuttaa paljon Sin Cityä, mutta on paljon realistisempi ja todentuntuisempi. Toisaalta se ei ole keinotekoisesti vanhanaikaista roskaviihdettä. Elokuvana se voisi toimia loistavasti esimerkiksi Christopher Nolanin kaltaisen synkkiin ja psykologisiin kuvauksiin tottuneen ohjaajan käsissä.

Kyseessä onkin listauksemme ainoa sarjakuva, jota ollaan jo itseasiassa työstämässä elokuvaksi. Käsikirjoitusta laaditaan parhaillaan ja mukaan on saatu Yön ritarin paluussa (The Dark Knight Rises, 2012) sekä Mad Max: Fury Roadissa (2015) esiintynyt Tom Hardy, joka on yhdistetty muihinkin sarjakuvafilmatisointeihin.

Aikataulupäällekkäisyyksien vuoksi mies joutui jättäytymään pois DC:n Suicide Squadista (2016), mutta on ilmaissut kiinnostuksensa Marvelin Tuomaria (Punisher) kohtaan. Hahmo tulee esiintymään Netflixin Daredevil-sarjan toisella tuotantokaudella, mikä tulee luultavasti osoittamaan edellytykset Tuomarin omalle sarjalle tai uudelle elokuvaesiintymiselle.

Preacher


Mainittakoon heti kärkeen, että Preacher-sarjakuva on ollut matkalla valkokankaalle ainakin vuodesta 1998 saakka. Yhtälailla sen toteuttaminen televisiosarjana juuttui tuotantolimboon jo noin vuosikymmen sitten. Sarja toteutuu viimein ensi vuonna AMC:n tuottamana ja Seth Rogenin ja Evan Goldbergin kirjoittaman pilotin myötä, mutta ainakaan trailerinsa perusteella se ei vaikuta alkuperäismateriaalille kovin uskolliselta. Moni fani povaakin sarjasta jo nyt eräänlaista pyhäinhäväistystä ja toivoo edelleen isolla rahalla toteutettua elokuvaa.

Preacher kertoo pienen kyläpahasen omalaatuisesta pastorista Jesse Custerista, johon iskee enkelin ja demonin yliluonnollinen jälkeläinen nimeltä Genesis. Jesse saa tietää, että itse Jumala on hylännyt taivaan, ja lähtee etsimään ja saattamaan tämän vastuuseen seuranaan entinen tyttöystävänsä Tulip O'Hare sekä väkijuomiin taipuvainen irlantilainen vampyyri Cassidy.

Garth Ennisin kirjoittama mustan huumorin riemuvoitto koostuu varsinaisesta Preacherista, jonka on kuvittanut Steve Dillon, sekä siihen sisällytetystä Saint of Killers -minisarjasta, jonka kuvittivat Steve Pugh ja Carlos Ezquerra. Sarja kattaa kaikkiaan 75 numeroa, jotka on koottu yhdeksään volyymiin ja vaihtoehtoisesti viiteen kovakantiseen kirjaan.

Ennisin nerokas juonenkuljetus tekee täysin uskomattomista tapahtumista lähes arkipäiväisiä, joskaan ei missään nimessä tylsiä. Etenkin Jessen kyky hallita ihmisiä puheellaan johtaa parhaimmillaan koko sarjan hauskimpiin hetkiin. Tilanteiden absurdiutta korostaa Dillonin ilahduttavan vinksahtanut piirrostyyli, joka osaltaan tekee vakaville aiheille nauramisesta pelottavan paljon helpompaa. Ei liene mikään yllätys, että saman tekijäkaksikon Punisher-tarinat ovat parasta, mitä hahmosta on koskaan julkaistu.

Preacherin tarina, hahmokuvaelmat, huumori sekä toiminta muodostavat paketin, joka hakee vertaistaan. Se ansaitsisi mieluummin alkuperäisasulleen uskollisen hyvän elokuvan kuin tarinan vierestä toteutetun puolivillaisen tv-sarjan. Preacherin groteskin maailman ja hersyvän dialogin vuoksi ihanteelliseksi ohjaajaksi voisi tuskin kuvitella ketään muuta kuin Quentin Tarantinon.

Tex Willer

Maailmanlaajuisessa mittakaavassa suomalaisten rakastama lännensankari lienee listamme vähiten tunnettu sarjakuva. Kotimaansa ltalian lisäksi Tex Willer nauttii suurta suosiota lähinnä Skandinaviassa. Siksi se on myös epätodennäköisin ehdokas päätymään vakavastiotettavaksi elokuvaksi ainakaan kansainväliseen levitykseen. Tex Willerin julkaisu aloitettiin Italiassa vuonna 1948 ja Suomessakin jo viisi vuotta myöhemmin. Hahmon loi Giovanni Luigi Bonelli ja sen ensimmäinen ja tunnetuin piirtäjä on Aurelio Galleppini.

Sarjakuvan tarinat sijoittuvat lähinnä 1800-luvun puolivälin jälkeiseen villiin länteen, joskin niissä matkataan aina Etelä-Amerikasta Alaskaan saakka. Tex on hyvän ystävänsa Kit Carsonin tavoin Texas Ranger eli eräänlainen sheriffin kaltainen kiertelevä poliisi. Tämän lisäksi Willer on navahojen päällikkö ja asiamies, intiaaninimeltään Yön kotka. Usein Tex Willeriä seuraa seikkailuihin hänen poikansa, Carsonin mukaan nimetty Kit Willer, sekä jäljittäjänä verraton navaho Tiger Jack.

Tex Willerin maailma henkii klassista lännenelokuvista tuttua tunnelmaa arkkityyppisine karjavarkaineen, meksikolaisine bandoleroineen sekä heitä jahtaavine oikeuden miehineen. Perinteisten villin lännen elementtien lisäksi tarinat ovat alusta saakka sisältäneet myös myyttisiä, taianomaisia ja peräti tieteistarinoille ominaisia piirteitä. Tarttumanpintaa valkokankaalla on, kun muistellaan joitakin julkaistuja lännenmiljööseen sijoittuvia elokuvia kuten niin ikään sarjakuviin perustuvat Jonah Hex (2010) sekä Cowboys & Aliens (2011).

Tex Willerin persoonallinen hahmokavalkadi tarjoaa erityisen herkullisen tilaisuuden spekuloida roolituksella. Tiger Jackina tai vaihtoehtoisesti henkipattona toimisi loistavasti Sons of Anarchy -sarjasta tuttu Tommy Flanagan. Pujopartaisen ja harmaahapsisen Kit Carsonin rooliin soveltuisivat esimerkiksi Donald Sutherland, Paluu tulevaisuuteen -elokuvasarjasta tuttua Docia esittänyt Christopher Lloyd tai vaikkapa karismaattinen Tom Selleck. Tex Willeriä ja hänen poikaansa voisivat puolestaan esittää Hemsworthin veljekset. Toisaalta näihin osiin voisi kuvitella suurin piirtein kenet tahansa Batmanin ja Robinin rooleihin soveltuvat jäyhäpiirteiset näyttelijät paitsi Affleckit.

Jarno Väistö 18.11.2015 klo 09:15

Uusimmat artikkelit

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Vuosi jona hän palasi kotiin: Halloween-ikonit jälleen valkokankaalla

Tänä vuonna on kulunut 40 vuotta siitä, kun John Carpenterin kauhuelokuvan maastoa mullistanut Halloween – naamioiden yö -klassikko sai ensi-iltansa. Tosin Suomessa elokuva tuli teattereihin vasta vuoden 1979 kesällä, mutta mitäs me pienistä.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...