Kotimainen elokuva nosteessa


Suomen elokuvasäätiö (SES) ilmoitti marraskuun tiedotteessaan kotimaisen elokuvan katsojamäärien hätyyttelevän tänä vuonna ennätyslukemia. Tuo ennätys on nyt rikottu. Aiempi huippulukema oli vuoden 2012 noin 2,36 miljoonaa katsojaa, kun tätä kirjoitettaessa suomalaisia elokuvia on tänä vuonna käyty katsomassa jo 2 385 181 kertaa. Lisäksi vuodenvaihteeseen on vielä matkaa ja pelkästään marraskuussa ensi-iltansa saa peräti viisi kotimaista teosta.

Lukema kertoo samalla paljon tarjonnan kasvusta ja kohdentumisesta, kun otetaan huomioon, että kaikkien aikojen katsotuin kotimainen elokuva, Edvin Laineen alkuperäinen Tuntematon sotilas vuodelta 1955, keräsi yksin noin 2,8 miljoonaa katsojaa.

Viime vuoden puolella julkaistuista elokuvista vaikuttavat tämän vuoden tilastoihin eniten Mielensäpahoittaja sekä Eila, Rampe ja Likka. Ensinmainittu on kerännyt kaiken kaikkiaan katsojia yli puoli miljoonaa, joista nelisenkymmentä tuhatta näyttäytyy tämän vuoden katsojaluvuissa. Jälkimmäinen puolestaan houkutteli elokuvateattereihin reippaat 80 000 katsojaa, joista yli 50 000 tämän vuoden puolella.

Lisäksi lasten elokuvilla, kuten Risto Räppääjä ja Sevillan saituri sekä Onnelin ja Annelin talvi, on katsojalukemiin yllättävän suuri kerrannaisvaikutus, kun otetaan huomioon, että ne keräävät kohdeyleisönsä lisäksi teatteriin myös vanhempia, isovanhempia ja opettajia.

Kotimaiset elokuvat ovat kuitenkin keränneet jo noin 600 000 katsojaa enemmän kuin samaan aikaan viime vuonna. Tätä ei mitenkään selitä pelkkä vanhempien osallistuminen elokuvaelämykseen tai se jokavuotinen ilmiö, jossa edellisvuoden elokuvat kasvattavat katsojien kokonaismäärää. Vuosi 2015 on ollut poikkeuksellinen aivan omasta takaa.

Omalaatuista komiikkaa


Vareksen ja Risto Räppääjän kaltaiset kestosuosikit muodostavat yleensä sen tasaisen merenkäynnin, jota sekoittavat vuoroin yksittäiset hyökyaallot ja aallonpohjat. Tänä vuonna katsojia onkin siis riittänyt jokseenkin tulvaksi asti. Menestys on joissakin tapauksissa ollut paremmin ennakoitavissa kuin toisissa.

Mielenkiintoisimpia tapauksia on 25.2. ensi-iltaansa pelmahtanut Luokkakokous, joka kokosi tähtikaartiinsa eräitä valtakuntamme viihteen kovimpia nimiä. Melkoisella varmuudella voidaan väittää, että Sami Hedberg, Aku Hirviniemi ja Jaajo Linnonmaa ovat jokainen oman alansa suosituimmat suupaltit.

Ulkomailla, ja etenkin Yhdysvalloissa, stand up -koomikoiden esiintyminen valkokankaalla on yleisempää kuin Suomessa. Ovathan monet Hollywoodin hauskimmista huuliveikoista aloittaneet uransan nimenomaan stand up -lavoilta. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa kuminaama Jim Carrey, oivaltava Ricky Gervais sekä räävitön Sacha Baron Cohen.

Ennennäkemätöntä lienee kuitenkin jopa maailmanlaajuisesti se, että elokuvan pääosakolmikko muodostuu ammattinäyttelijän lisäksi koomikosta ja radiotoimittajasta, joilla kummallakaan ei ole varsinaista aiempaa näyttelijäkokemusta. Ei siis mikään ihme, että kolmikon yhteinen elokuva sai aikaan melkoisen ennakkohypen.

Tämä ei välttämättä ollut hyvä asia. Elokuvan tarina oli lainattu ulkomailta, eikä siitä poikkeuksellisen hauskoista esittäjistä huolimatta saatu irti niin paljon, kuin olisi voinut toivoa. Pettymys ei kuitenkaan kiirinyt liiemmälti elokuvan edelle ja katsojia kertyi odotetusti paljon. Lopullinen lukema taisi silti Jaajoa lukuunottamatta yllättää itse tekijätkin. Luokkakokous keräsi teatterikierroksellaan peräti 505 088 katsojaa.

Luokkakokouksen hurjaa menestystä havainnollistaa vertailu toiseen komediaan. Napapiirin sankarit ei ollut ainoastaan vuoden 2010 katsotuin kotimainen elokuva vaan päihitti "vain" 340 000 katsojallaan myös ulkomaiset julkaisut. Kakkososankin suosio oli siis odotettavissa, mutta ei ehkä aivan tässä laajuudessa. Napapiirin sankarit 2 keikkuu nimittäin jo lähes edeltäjänsä lukemissa vaikka sen ensi-ilta oli niinkin hiljattain kuin 30.9. Jatkoa voinee perustellusti ounastella myös Luokkakokoukselle.

Vakavamielisempää viihdettä?

Merkitykseltään suurin kotimainen elokuva tänä vuonna on ehdottomasti Jalmari Helanderin Big Game. Kaikkien aikojen kallein suomalaiselokuva tähditti kovia Hollywood-nimiä kuten Ray Stevenson, Felicity Huffman ja Jim Broadbent, unohtamatta Onni Tommilan rinnalla seikkaillutta liki legendaarista Samuel L. Jacksonia.

Jackson ei tietenkään ollut Big Gamessa ensimmäistä kertaa suomalaisohjauksessa, mutta suomalaisessa tuotannossa kylläkin. Pelkän hintalapun ja nimekkään tähtikaartin lisäksi - tai pikemminkin niiden avustuksella - elokuvalla on tärkeä rooli maineen hankinnassa. Helader kertoi Big Gamen ensi-illan aikoihin, että Hollywood-näyttelijöiden keskuudessa esiintyy kasvavaa kiinnostusta skandinavisia projekteja kohtaan. Big Gamen näyttelijät olivatkin poikkeuksetta innoissaan nimenomaan elokuvan suomalaisuudesta.

Luokkakokouksen tavoin Big Game kompastui liian suuriin ennakko-odotuksiin. Se on näennäisesti suoraviivainen toimintarymistely hivenen epätavanomaisella lähtöasetelmalla varustettuna. Elokuva kuitenkin sisältää paljon itseironisia vivahteita, jotka vinoilevat välillä koko lajityypille. Kunnianosoituksen ja parodian välimaastossa keikkuva lopputulos on arvatenkin jäänyt vaikeatulkintaiseksi pohjoisamerikkalaisessa kohdeyleisössä, jolle myös suomalainen mentaliteetti on lähtökohtaisesti hyvin vieras.

Kotimaisen katsojan silmin, ja etenkin ohjaaja Helanderin omat näkemykset tuntien, katselukokemus on vaivattomampi. Kohtalaisen hyvin näytellystä ja erittäin komean näköisestä Big Gamesta keskusteltaessa positiivisiakin mielipiteitä tuntuu kuitenkin sävyttävän eräänlainen hyvä suomalaiseksi -asenne.

Koomisista piirteistään huolimatta Big Game on huomattavasti totisempi kuin Helanderin edellinen elokuva, Rare Exports (2010), jonka vinoutunut mielenmaisema ja musta huumori tekevät siitä synkkyydestään huolimatta selkeämmin komedian.

Vakavamielisempi elokuva on muutenkin tänä vuonna menestynyt, sillä Katja Ketun romaaniin perustuva Kätilö maanitteli teattereihin yli 200 000 katsojaa. Vaikeaksi lukukokemukseksi kuvailtu Kätilö toiminee elokuvamuodossaan monelle oppaana kirjan tarinaan ja toisaalta selventää tapahtumia kirjan jo lukeneelle.

Altavastaajien Suomi

Pienet katsojamäärät johtuvat usein siitä, että elokuva on joko yksinkertaisesti huono tai siitä ei vain tiedetä. Näiden seikkojen kanssa on vuorovaikutuksessa elokuvan levitys. Tämän vuoden pohjanoteeraukseksi näyttää jäävän 6.2. julkaistu arkkitehdistä kertova Theon talo, jota on katseltu 167 kertaa. Kuudessa salissa esitetyn elokuvan tuotantobudjetti oli 243 000 euroa, josta valtion elokuvasäätiön tuen osuus oli 170 000 euroa. Sen sijaan indieproduktio Bunny The Killer Thing on tämän viikon 10. katsotuin elokuva siitä huolimatta, että se nauttii elokuvasäätiön tukea pyöreät 0 euroa ja sillä on niin ikään vain rajallinen määrä näytöksiä.

SES:n kohdistamien tukien järkevyyttä voisi kritisoida loputtomiin, mutta jo pelkästään edellisen esimerkin nojalla voitaneen kyseenalaistaa satojen tuhansien tukieurojen turvin kouralliselle korkeakulttuurin ystäviä tuotettavat taideteokset. Toisaalla elokuvat, joita suuri yleisö joka tapauksessa haluaa katsella, saavat pärjätä omillaan. Tässä ei toki ole mitään uutta. Kovia koki samalla saralla jo yleisnero Spede Pasanen, jonka tuotannot ylittivät toistuvasti 400 000 katsojan rajapyykin ja nykyisenkaltainen katsojatilastointikin aloitettiin vasta 1970-luvulla.

Speden spelien maestrosta päästään suoraan rahan alkulähteille. SES:n tukieurot ovat nimittäin peräisin Veikkauksen voittovaroista. Rahahanojen virtaa voi siis jokainen säädellä vaikkapa sillä ratkaisulla, montako riviä lottoa laittaa tällä viikolla vetämään. Toisaalta vaikuttamaan varmasti pääsee voiton kilahtaessakin. Elokuvia tunnetusti pääsee tekemään kuka vain, kunhan pätäkkää riittää.

Mielensäpahoittaja-elokuvan kuva: Solar Films / Marek Sabogal.


Jarno Väistö 12.11.2015 klo 07:14

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...