Muun maan mustikat

Turvapaikanhakijoiden hyökyaalto on viime aikoina herättänyt valtaisaa keskustelua niin kotimaassa kuin Euroopan Unionin alueella ylipäätään. Aihe tuntuu jakavan mielipiteet varsin jyrkästi kahtia ja ääripäiksi ovat muodostuneet ilmiön haitoilla spekuloiminen ilman varsinaista faktapohjaa sekä yltyvän pakolaisvirran puolustelu ilman konkreettisia saatikka järkeviä ratkaisuehdotuksia.

Negatiivisen ilmapiirin keventämiseksi saatamme nyt valokeilaan eräitä maahanmuuton elokuville suomia rikkauksia. Jotta asiaan kuuluvasta kapeakatseisuudesta ei kuitenkaan liiaksi poikettaisi, tarkastelu on rajattu amerikkalaiseen valtavirtaan. Toisaalta listauksen nimet eivät suinkaan ole kaikki lähtöisin kriisipesäkkeistä, vaan mukana on monikulttuurinen kansalaisuuksien kirjo.

Seuraavassa siis joukko Hollywoodin kuuluisimpia maahanmuuttajia.

Renny Harlin

Niin tuskallista kuin se lieneekin monelle myöntää, Hollywoodin kuuluisin suomalainen on luultavasti Lauri Mauritz Harjola eli Renny Harlin. Koto-Suomessa rankasti aliarvostettu ja näyttävistä flopeistaan tunnettu ohjaaja on kuitenkin Yhdysvalloissa paljon paremmassa maineessa. Esimerkiksi Die Hard 2 - vain kuolleen ruumiini yli (1990), Cliffhanger - kuilun partaalla (1993), sekä The Long Kiss Goodnight (1996) ovat paitsi yleisön, myös kriitikoiden suosiossa.

Harlinilta on peräisin myös Painajainen Elm Streetillä -sarjan neljäs osa (1988), joka aina Freddy vs. Jason (2003) -elokuvaan saakka oli franchisen ylivoimaisesti tuottoisin pätkä. Varsin mainioita jännäreitä ovat myös kulttimainetta nauttiva Deep Blue Sea (1999), Cleaner (2007) sekä Mindhunters (2004), joka on kuin Agatha Christien murhamysteerin modernisoitu versio.

On totta, että ohjaajalta on peräisin joitain täysin karmiviakin tekeleitä kuten vaikkapa viime vuoden The Legend of Hercules, mutta esimerkiksi Kurkunleikkaajien saari (Cutthroat Island, 1995) on taloudellisesta epäonnistumisestaan huolimatta yleisesti tunnustettu varsin toimivaksi seikkailuelokuvaksi, joka vain sattui olemaan aikaansa edellä.

Erityisen hatunnoston Harlin ansaitsee kovalla työllä ansaitsemastaan asemasta. Ennen päätymistään miljoonatuotantojen ruoriin mies nimittäin pesi studiopamppujen limusiineja ja asusteli vinttikämpässä säilykkeitä popsien.

Harlinin tuorein ohjaustyö on joulukuussa Kiinan markkinoilla ensi-iltansa saava Skiptrace, jonka tuotannosta ja tarinasta vastaa itse Jackie Chan. Projektissa on mukana myös toinen suomalainen, nettisensaatio Smoukahontas eli Sara Maria Forsberg, sekä Jackass-hulttio Johnny Knoxville. Lisäksi The Long Kiss Goodnight on tiettävästi saamassa jatko-osan.

Djimon Hounsou

Vaikka tämänkertainen listaus sivuaakin turvapaikanhakijoiden kokemia kärsimyksiä vain löyhästi, löytyy joukosta sentään joku karuista lähtökohdista ponnistanut. Beninissä Afrikassa syntynyt Djimon Hounsou lähetettiin 13-vuotiaana veljensä kanssa Ranskaan. Nuorukainen asui kadulla kunnes hänet "löydettiin", ja aikanaan mallin töistä pääpaino siirtyi näyttelemiseen.

Ennen asemansa vakiintumista Hounsou ennätti esiintymään lukuisissa pikkurooleissa erityisesti televisiosarjoissa. Ensimmäinen huomiota herättävä elokuvaesiintyminen koitti Steven Spielbergin historiallisiin tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa Amistad (1997).

Sen lisäksi Hounsoun merkittävimpiä elokuvia ovat Gladiaattori (Gladiator, 2000), In America (2002) sekä Blood Diamond - veritimantti (2006). Kahdesta jälkimmäisestä hän sai Oscar-ehdokkuudet. Miehen viimeisin roolisuoritus nähtiin jättisuosioon yltäneessä kosmisessa Marvel-kohelluksessa Guardians of the Galaxy (2014.

Roland Emmerich

Saksalaissyntyinen ja julkisesti homoseksuaali ohjaaja Roland Emmerich aloitti nuoruudessaan kuvataiteista ja ponnisti elokuvien pariin jo kotimaassaan. Miehen opintotyönä toteuttama tieteiselokuva Das Arche Noah Prinzip (1984) avasi samana vuonna Berliinin elokuvajuhlat.

Emmerich on sittemmin saavuttanut maailmanmaineen katastrofieliokuvien erikoismiehenä. Ohjaajan ansioluettelo ei ehkä ole mittava, mutta sen sisältämät nimikkeet ovat sitäkin vaikuttavampia. Listalta löytyvät esimerkiksi sellaiset menestykset kuin Independence Day - Maailmojen Sota (1996), Godzilla (1998), Patriot (2000) sekä The Day After Tomorrow (2004).

Ensi vuoden kesäkuussa seuraa jatkoa lähes tarkalleen 20 vuotta aiemmin käydylle Maailmojen sodalle, kun Independence Day: Resurgence vyöryy teattereihin. Ohjaajana häärii kukas muukaan kuin Emmerich ja rooleissa nähdään Will Smithia lukuunottamatta lähestulkoon alkuperäinen tähtikaarti. Elokuvasta voinee povata yhtä ensi vuoden odotetuimmista.

Peter Stormare

Televisiosarjasta Pako (Prison Break, 2005) tuttu mafioso John Abruzzi on todellisuudessa ruotsalainen Peter Ingvar Rolf Storm. Jäyhäpiirteinen näyttelijä on kuin luotu karmivien pahisten osiin ja työnäytteiden joukosta löytyykin monelaista häijyläisen roolia aina itämafian kätyristä itse paholaiseen.

Eräs showbisneksen hyytävimmistä katseista kätkee kuitenkin taakseen sympaattisemman ja monipuolisemman persoonan kuin päällepäin uskoisi. Christopher Walkenin tavoin Stormare on intohimoinen tanssija ja pyörähtelee mielellään myös elokuvissaan. Näyttelijä otti osaa kotimaansa Tanssii tähtien kanssa -formaattiin ja nähdäänpä miehestä hulvattomia vilahduksia Maroon 5 -yhtyeen Moves Like Jagger -musiikkivideollakin.

Aivan kuin tässä ei olisi yllätyksiä tarpeeksi, Stormare on itsekin levyttänyt artisti. Laulamisen lisäksi hänen ääntään kuullaan myös Muumi ja punainen pyrstötähti -elokuvan englanninkielisessä versiossa Nuuskamuikkusen roolissa.

M. Night Shyamalan

Elokuvaohjaaja voi olla hyvinkin tunnettu ilman, että tälle olisi muodostunut mitään tunnusomaista linjaa tai ominaistyyliä. Esimerkiksi Martin Scorsesen tai Steven Spielbergin kaltaisilla maestroilla tuotannon kirjo on niin laaja-alainen, että aina silloin tällöin saattaa tulla katsoneeksi jonkin heidän töistään asiaa sen kummemmin ajattelematta.

Intialaistaustainen Manoj Nelliyattu Shyamalan on sen sijaan Quentin Tarantinon tavoin niitä ohjaajia, joiden harvakseltaan markkinoille puhtkahtelevat tuotokset ovat aina tapauksia jo sinänsä. Yhtenäisten tyylivivahteiden sijasta Shyamalanin tunnuspiirre on se, että jokainen hänen elokuvistaan tuntuu kuin eri ohjaajan tuotokselta.

Tarantinon kohotessa elokuva elokuvalta yhä ylistetymmäksi neroksi Shyamalanin maailmanmaine on jo pitkään ollut laskussa. The Happening (2008) -elokuvan aiheuttamaa pientä nousua lukuunottamatta ohjaajan teokset keräävät yhä vähemmän katsojia ja niiden ominaispiirteet ovat alkaneet muodostua eräänlaiseksi itseään ruokkivaksi vitsiksi. Shyamalan esimerkiksi tekee yleensä cameoroolin omissa elokuvissaan - jälleen Tarantinon tavoin.

Syynä Shyamalanin elokuvien kitumiseen voi olla se, että hän ottaa itsensä ja teoksensa liian vakavasti. Todennäköisempää on kuitenkin se, että katsojakunta ei vain ymmärrä miehen itseironista huumoria. Onko kyseessä siis väärinymmärretty nero vai yksinkertaisesti huono ohjaaja?

Vastapainon Shyamalanin kehnolle yleisömenestykselle muodostavat hänen elokuviensa alhaiset tuotantokustannukset. Jättimenestysten syntyminen on näin ollen piirun verran helpompaa, minkä osoitti todeksi jo miehen läpimurto Kuudes aisti (Sixth Sense, 1999). Ainakaan tuorein lisäys, The Visit, ei kuitenkaan näytä kääntäneen kelkkaa.

Penelope Cruz

Tämä persoonallisen kaunis ja lahjakas näyttelijä on kotoisin Espanjasta kuten hänen edelleen vahvasta aksentistaan on pääteltävissä. Madridilainen Cruz aloitti esiintyjän uransa balettitanssijana ja juontajana. Ensimmäiset tunnetummat roolinsa hän esitti elokuvissa Kinkkua, kinkkua sekä Belle epoque - muutosten aika (molemmat 1992).

Cruzin läpimurtona voidaan pitää hänen yhteistyötään ohjaaja Pedro Almodovarin kanssa. Belle epoquen tavoin Kaikki äidistäni (1999) voitti parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Volver - paluu (2006) jäi ilman palkintoa, mutta Cruz itse sai ehdokkuuden. Samana vuonna Cannesissa heltisi jo palkintokin.

Hollywood-elokuvassa Cruzin tunnetuimpia töitä ovat Vanilla Sky (2001), josta alkoi suhde Tom Cruiseen, Woody Allenin Vicky Cristina Barcelona, joka tienasi näyttelijättärelle Oscarin ja BAFTAn sekä Pirates of the Caribbean: Vierailla vesillä (2011).

Myös Penelope Cruzin elämänkumppani Javier Bardem on espanjalainen. Pari itse asiassa näytteli yhdessä jo Kinkkua, kinkkua -elokuvassa.

Espanjasta on elokuvataivaalle ponnistanut myös sulavaeleinen caballero Antonio Banderas.

Salma Hayek

Penelope Cruzin kanssa eräänlaisen ammattisisarusparin muodostaa tämä pieni, mutta pippurinen tähtinäyttelijä. Hayek on libanonilais-meksikolaista syntyperää ja kotoisin Coatzacoalcosin satamakaupungista Meksikosta. Lumoavan kaunis Hayek on mielenkiintoisesti kuuluisin rumuuteen liittyvistä tuotannoista. Rujopiirteisen taiteilija Frida Kahlon roolillaan näyttelijä ansaitsi toistaiseksi uransa ainoan Oscar-ehdokkuuden, ja televisiosarjassa Ruma Betty (Ugly Betty, 2006) Hayek on puolestaan esiintynyt vuosina 2006 - 2007. Molemmissa hän on myös kunnostautunut tuottajan tehtävissä.

Hayek päätyi Hollywood-tähteyteen moninaisten vaiheiden kautta. 12-vuotiaana hänet lähetettiin sisäoppilaitokseen New Orleansiin, jossa hän ajautui ongelmiin. Tyttö palasi kotiin vain matkustaakseen seuraavaksi tätinsä hoteisiin Houstoniin, Teksasiin. Kaikesta huolimatta Hayek teki läpimurron näyttelijänä ensin kotimaassaan ja Hollywoodissa vasta Desperadon (1995) myötä. Vastanäyttelijänä oli kuitenkin jo Antonio Banderas ja ohjaajana Hayekin tavoin meksikolaista syntyperää edustava latinotarantino Robert Rodriguez.

Luonnenäyttelijän lahjoistaan huolimatta Hayek onkin ulkomaalaiseksi naisnäyttelijäksi esiintynyt yllättävän usein myös toiminnallisissa rooleissa. Hayekin ikimuistoisin rooli nähtiin elokuvassa Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk Till Dawn, 1996), jonka ohjaajana hääri niin ikään Rodriguez ja tällä kertaa myös virkaveli Tarantino oli mukana kuvioissa käsikirjoittajana ja harvinaisesti toisessa pääosassa George Clooneyn rinnalla.

Ennen Fridaa (2002) ja Rodriguezin Mariachi-trilogian päättänyttä Once Upon a Time in Mexico -elokuvaa (2003) Hayek esiintyi Will Smithin rinnalla steampunklänkkärissä Wild Wild West (1999).

Keith Richards

Eräs nykymuotoisen rockmusiikin luojista syntyi vuonna 1943 Dartfordissa Lontoon liepeillä ja tunnetaan parhaiten The Rolling Stones yhtyeen pahamaineisena kitaristina. Vuonna 1962 perustettu bändi on maailman pisimpään yhtäjaksoisesti toiminut rockyhtye ja mahdollisesti lajissaan se kaikkein suurin. Vaikka bänditoveri Mick Jagger on näperrellyt omalla tahollaan elokuvien parissa (Performance, 1970; Freejack, 1992; Enigma, 2001; Get on Up, 2014), Richardsin kytköksistä elokuvamaailmaan on kiittäminen aivan toista tähteä.

Kun Johnny Depp paljasti lainanneensa ilmiömäisen suosittuun merirosvo Jack Sparrown roolihahmoonsa olemuksen ja maneerit hyvältä ystävältään Keith Richardsilta, tarjoutui legendaariselle kitaristille kunnia esiintyä Sparrown isänä, merirosvolordi Edward Teaguena, elokuvasarjan kolmannessa osassa. Lienee kuitenkin paikallaan kysyä, oliko kunnia sittenkin elokuvantekijöiden puolella? Roolisuoritus osoittautui peräti hämmentävän taidokkaaksi ja sai jatkoa sarjan neljännessä osassa. Richards tuleekin uusimaan ratkiriemukkaan roolinsa tiettävästi vielä ainakin kerran.

Richardsin vuonna 2011 julkaisema omaelämäkerta Life on muodostunut kansainväliseksi myyntimenestykseksi ja huhuja sekä rokkarin omaa, että rollareiden historiaa käsittelevistä elokuvaprojekteista on ollut aika ajoin liikkeellä. Eräs niistä on edelleen IMDb:ssa kummitteleva Johnny Deppin julkaisematon ohjaustyö. Ansiokasta jälkeä on toki saatu myös levitykseen saakka, mistä toimii loistavana esimerkkinä vuoden 2012 Crossfire Hurricane. Sattuvasti tänä perjantaina ensiesityksensä saa Netflixissä Richardsin elämää aina syntymästä tähän päivään saakka käsittelevä dokumenttielokuva Keith Richards: Under The Influence.

Vaikka vastikään ensimmäisen sooloalbuminsa 20 vuoteen julkaissut kitarasankari viettääkin edelleen aikaa myös kuuluisalla Redlands-tilallaan Briteissä sekä lokoisalla huvilallaan Jamaikalla, on kunnioitettavaan 71 vuoden ikään ehtinyt Richards selkeimmin kotiutunut Connecticutiin, Yhdysvaltoihin, jossa hän muun muassa kasvattaa sitruunoita.

Jim Carrey

Naamanvääntelijöiden valtias ja kreisikomedioiden keisari ei helposta olettamasta huolimatta ole alun pitäen amerikkalainen vaan kanukki. Jim Carrey aloitti viihdyttäjän uransa kipuamalla stand up -lavoille ja esiintymällä lukuisissa pienen budjetin farsseissa. Kuminaaman varsinaisena läpimurtona voidaan pitää loistavaa komediaa Ace Ventura - lemmikkidekkari (1994), joka on jatko-osineen edelleen Carreyn rakastetuimpia rooleja.

Lemmikkidekkari teki Carreysta lähes välittömästi sensaation ja tie komediatähteyteen oli kivetty. Jo samana vuonna vuorossa olivat toinen toistaan hulvattomammat The Mask - naamio sekä Nuija ja tosinuija (Dumb and Dumber). Seuraavana vuonna Carrey teki hyvin erikoisessa sarjakuvainstallaatiossa Batman Forever vielä erikoisemman Arvuuttajan roolin kunnes vuorossa oli vielä samana vuonna jatko-osa Ace Ventura - luonto kutsuu.

Koomisten menestystensä ohella Carrey on osoittanut olevansa myös vakavasti otettava draamanäyttelijä. Tästä ovat osoituksena The Truman Showsta (1998) sekä Man on the Moon -elokuvasta (1999) ansaitut Golden Globe -palkinnot. Unohtaa ei tule myöskään vuoden 2004 arvostettua elokuvaa Tahraton mieli (Eternal Sunshine of the Spotless Mind).

Kanadasta ovat lähtöisin myös Carreyn tavoin ilmeikäs Austin Powers -koomikko Mike Myers, Haamujengistä (Ghostbusters, 1984) ja Blues Brothersista (1980) tuttu Dan Aykroyd sekä muodollisesti pätevä Baywatch-pimatsu Pamela Anderson.

Arnold Schwarzenegger

Kuuluisa anekdootti kertoo, että näyttelijän sekä kuvernöörin uransa lisäksi Arnold Schwarzeneggerille kuuluu kyseenalainen kunnia Hummer-maasturin saattamisesta siviilimarkkinoille. Harva kuitenkaan tietää, että Itävaltalaisesta Thalin kylästä kotoisin oleva iso Arska ennätti Yhdysvaltoihin saavuttuaan hankkia kiinteistökaupoilla miljoonaomaisuuden jo ennen läpimurtoroolejaan valkokankaalla.

Hengenpitimiksi elokuvien maailmaan ei siis tarvinnut pyrkiä, mutta tuloksena on siitä huolimatta eräs toimintaelokuvan merkittävimmistä ansioluetteloista. Schwarzeneggerin takanreunus ei välttämättä komeile Oscar-pystejä, mutta esimerkiksi tämän vuoden Maggie-elokuva osoitti, että lähes läpi uransa muottiin puristettu konkari ei ole vain aivoton lihaskimppu, vaan pahan kerran aliarvostettu aito näyttelijä. Ajatus siitä, mihin kaikkeen karpaasi olisikaan pystynyt tilaisuuden tullen jo paljon aikaisemmin, on suorastaan murheellinen.

Melkoisella varmuudella voidaan myös sanoa, että Arnold Scwarzenegger on elokuvantekijänä ja persoonallisuutena sitä luokkaa, josta itsestään tullaan vielä joskus näkemään elämäkertalokuva.

Iän mukanaan tuomien pehmeämpien piirteiden rinnalla esiintyy kuitenkin edelleen tuttu mikstuura kovaksikeitettyä toimintasankaria ja pikkupojalle tyypillistä pilkettä silmäkulmassa. Tämä on viime vuosina toiminut eniten edukseen toisen toimintalegendan, Sylvester Stallonen, seurassa The Expendables sekä Escape Plan (2013) -elokuvissa, jotka ovat esimerkkejä juuri sellaisista nostalgiatripeistä, joita soisi kokevansa vielä pitkään.

Jarno Väistö 17.09.2015 klo 19:01

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...