Epäkorrekti etnisyys valkokankaalla

Lähiaikojen kuumin puheenaihe on ollut erään kansanedustajan epäkorrektit kommentit sosiaalisessa mediassa. Aihe ei sinänsä Leffatykkiin kuulu, mutta herätti ajatuksena kiinnostuksen jollain tavalla epäkorrekteihin ja kyseenalaisiin elokuviin - niitähän löytyy. Propagandaelokuvat, kansankiihotus tai vaikkapa erityisen uskonnolliset ja paatokselliset elokuvat ovat asia erikseen, mutta elokuvahistoriasta löytyy myös useita, sinänsä klassisia elokuvia, jotka liikkuvat ainakin nykymittapuulla mitattuna hyvän maun ja sivistyneen käytöksen rajamailla - välillä tarkoituksella, välillä pahaa tarkoittamatta, omalle ajalleen sopivilla tavoilla.

Vanhojen elokuvien tutkiminen on sinänsä kiinnostavaa, että elokuva on aina aikansa peili. Sitä mitä nykyisin voidaan pitää täysin sopimattomana, on joskus ajateltu olevan varsin luonnollista. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä elokuvanteossa yleinen tapa kuvata mustaihoisia oli niin sanottu blackface -tekniikka, eli valkoisten näyttelijöiden maalaaminen mustaksi. Erityisesti silloin kun mustaihoisia näyttelijöitä ei vielä montaa alalla ollut, blackface -tekniikka oli yleisesti tunnustettu keino kuvata afroamerikkalaisia ihmisiä.

1. Jazzlaulaja

Jo ensimmäinen kokopitkä puhe-elokuva, Jazzlaulaja vuodelta 1927, hyödynsi blackface-tekniikkaa, mutta monista muista elokuvista poiketen osana tarinaansa. Elokuva kertoo juutalaisesta pojasta joka haluaa jazz-laulajaksi, mutta mitä hänen vanhempansa eivät pidä valkoiselle juutalaiselle sopivana. Nuori mies lähtee kuitenkin tavoittelemaan jazz-laulajan uraa, ja saakin ison roolin April Follies -musikaalista Broadwaylta. Esitystä varten mies maalaa naamansa mustaksi, koska siihen aikaan maailman parhaat jazz-laulajat olivat mustia, eikä oletettavasti olisi ollut tarinallisesti uskottavaa, että valkoinen mies laulaa jazzia Broadwayn lavalla.

2. Pekka ja Pätkä neekereinä

Osattiin blackface-tekniikka Suomessakin. Vuoden 1960 Pekka ja Pätkä -komediassa tarinan sankarit saavat tiedemiehen ennustuskoneesta tiedon, että heillä olisi hyvä tulevaisuus neekereinä, joka myöhemmin osoittautuu väärinkäsitykseksi. Ennustuksesta innostuttuaan miehet maalaavat kasvonsa kenkälankilla mustaksi ja kokeilevat elämää mustaihoisina. Vaikka elokuva on tehty niinkin vähän aikaa sitten kuin vuonna 1960, mustaihoisten kulttuuria ei Suomessa vielä silloin juuri tunnettu, ja elokuvan tarkoitus tuskin on ollut pahantahtoinen tai loukkaava. Elokuvassa intoillaankin jännittävistä "mustista muusikoista" ja naiset ihastelevat ulkomaalaisia miehiä. Nykypäivänä vastaava tarina tuskin kuitenkaan menisi läpi, ei missään tapauksessa ainakaan samalla nimellä.

3. Aamianen Tiffanylla

Yksi ainakin näyttelijän puolelta tahaton, mutta nykyvalossa epäkorrekti roolisuoritus nähdään elokuvaklassikossa Aamiainen Tiffanylla (1961), missä Mickey Rooney esittää elokuvan päähenkilö Holly Golightlyn naapuria, Mr. Yunioshia. Valkoinen koomikko näytteli roolinsa japanilaisena ylilyödyn stereotyyppisesti ja vahvasti japanilaisia karikatyyrejä liioitellen. Rooney on kertonut, että sai alunperin hahmosta hyvää palautetta myös aasialaisilta, mutta myöhempina vuosina hahmoa alettiin kritisoida voimakkaasti. Rooney ei halunnut loukata roolilla ketään ja myöhemmin sanoikin, että voimakas reagointi särki hänen sydämensä, eikä hän olisi koskaan tehnyt roolia, jos olisi tiennyt miten siihen tullaan suhtautumaan.

4. Soulman

80-luvun etnisyydellä leikkimisen mauttomin elokuva lienee Soulman (1986). Elokuvassa nuori mies Mark ei saa rikkaalta isältään rahaa Harvardissa opiskeluun, joten hän päättää tekeytyä mustaihoiseksi, jotta voi hakea vain mustille tarkoitettua stipendiä yliopistoon. Mark syö purkkikaupalla rusketuspillereitä, alkaa käyttäytyä stereotyyppisen mustasti, ja odottaa elämän mustaihoisena olevan helppoa ja hauskaa. Mark saa kuitenkin vastaansa mustien kohtaamia ennakkoluuloja ja vaikeuksia, ja tajuaa toimineensa väärin. Vaikka leffan pohjimmainen ajatus on ihan kaunis, blackface-tekniikkaa pidettiin 80-luvulla tultaessa jo täysin sopimattomana, ja elokuvan kommentoitiin olevan muutenkin liian tyhjänpäivänen ja juonellisesti typerä käsitelläkseen sinänsä tärkeitä teemoja.

5. Vanhat tarinat

Disneyn klassikkoelokuvissa on ollut useitakin rodullisia yleistyksiä ja kyseenalaisia stereotyyppejä, joita on kritisoitu vuosien varrella toistuvasti. Kaikki Disney-leffat lyö kuitenkin laudalta piirrettyä ja live-action-kuvaa Maija Poppasen tyyliin yhdistävä musikaali Song of the South, suomenkieliseltä nimeltään Vanhat tarinat (1946). Tarina on jo lähtökohtaisesti käsittämättömän korni ja rasismin rajamailla kiikkuva. Elokuva kertoo mustasta Remus-sedästä, joka kertoo valkoisille lapsille tarinoita ajasta kun hän eli orjana valkoisten johtamalla plantaasilla. Ajatus ei vielä itsessään kuulosta pahalta, mutta vaikea kuvitella että entinen orja kertoisi omasta kidutuksestaan ja Amerikan historian synkimmistä vuosista iloisesti laulellen ja vihellellen. Elokuva ehkä halusi kertoa lapsille orjuudesta heille sopivalla tavalla, mutta epäonnistui: nykyisin leffaa pidetään törkeän rasistisena ja orjuutta kaunistelevana, ja jo ilmestymisensä aikaan afroamerikkalaisten oikeuksia ajava järjestö NAACP julisti elokuvan levittävän vaarallisen glorifioivaa ja täysin epärealistista kuvaa orjuudesta.

6. Love Guru

Ennen vanhaan etninen stereotypiointi oli tyypillisempää ja aikaansa nähden ymmärrettävämpää, mutta on sitä tehty viime vuosinakin. Mike Meyers tekee uransa kiusallisimman ja parjatuimman roolin itse käsikirjoittamassaan ja tuottamassaan romanttisessa komediassa Love Guru (2008). Muutenkin murska-arvostelut saanutta, Razzie-palkittua elokuvaa syytettiin hindulaisten kuvaamisesta mauttomassa ja epärealistisessa valossa. Kun toisaalta toisten hindulaisten puolelta roolin muistutettiin olevan vain satiiri, jotkut harmittelivat sitä, että monille tahditon komedia saattaa olla ainoa kuvaus hindulaisuudesta, eikä siinä ole mitään aitoa.

7. White Chicks

Monet elokuvat sortuvat etniseen stereotypiointiin mustien tai aasialaisten kohdalla, mutta joskus on toisinkin päin. White Chicks -komediassa (2004) Wayansin veljekset Shawn ja Marlon näyttelevät kahta mustaa FBI-agenttia, jotka päättävät esittää valkoisia teinityttöjä, jotta voivat soluttautua high school -ympäristöön salaista tehtäväänsä varten. Teinityttöjä ei jenkkikomedioissa erityisen älykkäässä valossa kuvata yleensäkään, mutta White Chicksin valeasuiset valkoiset teinitytöt ovat harvinaisen alentavasti kuvattuja idiootteja, joiden äärimmäisestä epäuskottavuudesta tuskin voi edes loukkaantua. Muovinaamaiset tytöt kun eivät edes näytä ihmisiltä, vaan enemmänkin kynttilässä sulatetuilta barbeilta.

8. Aloha

Aivan lähihistorian suurin etnisyyskohu liittyy Cameron Crowen Aloha-elokuvaan (2015), joka sai Yhdysvaltojen ensi-iltansa tammikuussa. Yksi elokuvan päähenkilöitä on osittain havaijilainen, osittain kiinalainen, Havaijilla asuva Allison Ng. Roolia esittämään valittiin kuitenkin punatukkainen ja pisamanaamainen Emma Stone - joka ei selvästikään roolihahmon etnisyyteen taivu. Stonen sukujuuria on monessa maassa Ruotsista Skotlantiin, mutta ei missään Tyynellämerellä tai Aasiassa päinkään. Näyttelijävalintaa kritisoitiin voimakkaasti ja kovan kohun jälkeen Crowe taipui julkaisemaan virallisen anteeksipyynnön blogissaan. Ohjaaja pahoitteli aiheuttamaansa mielipahaa, mutta koitti puolustautui klassikkolausunnolla "minullakin on havaijilainen kaveri, eikä hän kyllä loukkaantunut näyttelijävalinnasta."

Niina Virtanen 30.07.2015 klo 13:26

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...