Mitä ohjaaminen on?

Niin pitkälti kuin elokuvan tekeminen onkin ryhmätyötä, ilman yhtä ihmistä se ei toimi. Ohjaaja on elokuvansa isä tai äiti, viimeinen sana ja taiteellinen johtaja. Mutta yhtä lailla ohjaajan tulee olla kaikkia työryhmänsä jäseniä kuunteleva sovittelija. Mitä ohjaajan työ siis varsinaisesti on?

Hollywood Reporter Roundtables -keskusteluohjelma sai pyöreän pöytänsä ääreen The Directors -jaksoon näyttävän kaartin viime vuoden huippuohjaajia, jotka kertoivat työstään ja matkastaan ohjaajiksi. Pöydän ääressä keskustelivat viime vuonna uudet elokuvat julkaisseet Angelina Jolie (Murtumaton), Mike Leigh (Mr. Turner), Richard Linklater (Boyhood), Bennett Miller (Foxcatcher), Christopher Nolan (Interstellar) ja Morten Tyldum (The Imitation Game).

Ajatuksen siitä mitä ohjaus varsinaisesti on, Christopher Nolan tiivisti seuraavasti:

- Elokuvan ohjaaminen on abstraktia. En kuvaa elokuvaa enkä nauhoita ääntä, istun kaikkien keskellä ja koitan toimia kokonaisuuden kapellimestarina. Yritän olla ikään kuin kaiken työpanoksen yhteenkeräävä linssi, joka kohdistaa tulokset yhteen paikkaan.

Elokuvaohjaaminen on käytännössä aina kutsumusammatti, johon monet ovat tienneet päätyvänsä jo lapsena. 72-vuotias veteraaniohjaaja Mike Leigh muistelee yhtä yksittäistä hetkeä lapsuudestaan, joka määritti miehen tulevaisuuden.

- Olin 12-vuotias, olimme vaarini hautajaisissa. Taivaalta tippui lumihiutaleita, vanhat miehet kantoivat vaarini arkkua. Siinä keksin, että tästä tulisi upea elokuva! Silloin päätin, että haluan tehdä elokuvia tällaisista hetkistä. Ja niin olen tehnytkin.

Myös Nolan sanoo päättäneensä uravalintansa 12-vuotiaana, mutta kertoo tehneensä elokuvia 8-millisellä filmikameralla jo 7-vuotiaasta asti. Richard Linklater sen sijaan löysi elokuvan vasta aikuisuuden kynnyksellä.

- Koin kyllä olevani tarinankertoja ja kirjoittelin erilaisia tekstejä, mutta en ajatellut elokuvaa omaksi välineekseni ennen kuin olin parikymppinen. Ihastelin Kuin raivo härkä -elokuvaa, mutta en koskaan uskonut, että minä voisin tehdä jotain sellaista.

Linklater kertoo, että vasta kevyesti toteutetut, halvat indie-elokuvat saivat hänet tajuamaan, että hänkin voisi tehdä elokuvaa.

- Pienet, nöyrät tarinat, jotka näyttivät siltä kuin ne olisi kuvattu jonkun takapihalla, saivat minut ajattelemaan että voisin tehdä jotain tuollaista. Sitä päätin tehdäkin: elokuvia omissa pihapiireissäni, omien kavereideni kanssa.

Totuus on tärkein

Toisin kuin useat muut roolit elokuvatuotannossa, ohjaaminen ei ole työ, jonka voisi opiskella puhtaasti koulussa. Alan koulutustakin tietysti tarjotaan ja suositaan, mutta ohjaaminen on ennen kaikkea elokuvaprojektin kapteenina toimimista; suunnittelua, luovuutta, ihmisten ja työvaiheiden ohjaamista sekä oman sisäisen äänen ja intuition seuraamista.

- Vaisto on ainoa asia mikä vie eteenpäin. Ohjaamisessa ei ole oikeaa tai väärää, on vain vaisto mitä tulee kuunnella täysin orjallisesti, The Imitation Game -elokuvan ohjaaja Morten Tyldum sanoo.

Nolan komppaa norjalaista kollegaansa ja sanoo, että ohjaamisessa tarinan kuunteleminen on tärkeintä.

- Ennen kaikkea meidän pitää olla aitoja tarinalle. Jos teen elokuvan, jonka ihan rehellisesti uskon antavan katsojille parhaan mahdollisen kokemuksen, uskon sen tulevan läpi elokuvasta. Sitä ajatusta minä aina työssäni noudatan.

Suurin osa pyöreän pöydän ohjaajista on tehnyt viimeisimmät elokuvansa tositarinoista. Millaista on tehdä omalla äänellä ja intuitiolla jonkun toisen oikeaa tarinaa, jota ei voi ohjata täysin mielestä mukaan? Missä menee totuuden ja tarinan raja, ja kuinka häilyvästi sen yli voi liikkua?

- Sanoisin, että elokuvaohjaajat ovat aina vähän huijareita. Ohjaamiseen kuuluu tietynlainen tuttujen ja tavanomaisten normien ja välillä moraalinkin hylkääminen. Truman Capote sanoi hyvin, että kaikkein vaarallisin ihminen on taiteilija, koska hän tulee aina olemaan ensisijaisesti uskollinen omalle visiolleen, Foxcatcher-elokuvan ohjannut Bennet Miller miettii.

Pöydän uusin ohjaaja, ennen kaikkea näyttelijänä ja filantrooppina tunnettu Angelina Jolie kertoo, että hän tekee aina elokuvansa ennen kaikkea teemavetoisesti, ja haluaa tehdä vain tarinoita, joiden sanomaan uskoo. Pelkäksi tarinankertojaksi ilman vahvaa viestiä hän ei halua. Jolie suhtautuu epäillen myös ajatukseen, että ohjaajaa ajaisi aina ennen kaikkea omat tarkoitusperät.

- Uskon että kykenemme olemaan taiteilijoita, mutta samalla sosiaalisesti vastuussa. Olemme kuitenkin aina muutakin kuin vain ohjaajia, ja meillä on velvollisuuksia ja periaatteita elämässämme. Väittäisin, että kysymys on pohjimmiltaan syystä tehdä elokuva. Jos tarinan tarkoituksena on käsitellä ihmisluonteen eri värejä, syy on moraalisesti oikeutettu.

- Jos elokuvasi tarkoituksena on kertoa vain totuus, ja pohjalla on aina rehellisyys, en usko että elokuva voisi todella koitua vahingoksi, Bennet jatkaa.

Ohjauksen eettiset dilemmat

Koska ohjaaminen on lähtökohtaisesti enemmän henkistä kuin fyysistä työtä, yksi alalla usein keskusteltuja teemoja on ohjaajan etiikka. Erityisesti näyttelijänohjauksessa monet menestyneet auteur-ohjaajat ovat käyttäneet kyseenalaisiakin metodeja saadakseen näyttelijästä irti mahdollisimman raa'an reaktion. Vaikka Hitchcockin Linnut-elokuvassa esiintyvät linnut eivät olekaan oikeita, ohjaaja laittoi kuvauksissa pääosan esittäneen Tippi Herdenin suljettuun huoneeseen villien korppien kanssa, jotka raatelivat naista ja saivat hänet kauhun valtaan kohtausta varten.

Myös Stanley Kubrick tunnettiin hyvin kylmänä ja ankarana ohjaajana, joka viilasi elokuvansa aina huippuunsa, tarvittaessa näyttelijöidensä kustannuksella. Tunnetuin Kubrickin sadistisista metodeista oli Hohto-elokuvan kuvauksissa, missä ohjaaja vaati naispääosan esittäneeltä Shelley Duvallilta mahdollisimman hysteerisen, pelokkaan ja ahdistuneen suorituksen. Saadakseen sen ohjaaja kiusasi, haukkui ja arvosteli Duvallia jatkuvasti ja käänsi myös Jack Nicholsonin naista vastaan, jotta Duvall kokisi olevansa yhtä yksin kuin naisen roolihahmokin. Duvall taisteli kuvauksissa jatkuvasti Kubrickia vastaan, mutta on kertonut myös oppineensa Hohto-elokuvasta enemmän kuin mistään muusta työstään.

Näyttelijöiden kohtelu eettisesti epämääräisillä teoilla herättää keskustelua myös pyöreän pöydän ohjaajien keskuudessa, mutta Mike Leigh korostaa, että loppupeleissä keskustelu metodeista ja niiden raadollisuudesta on täysin epärelevanttia.

- Ohjaajan ehdottomasti tärkein tehtävä on ottaa vastuu siitä, että hän kykenee luomaan työryhmälle sellaiset olosuhteet, missä he pystyvät toimimaan luovasti. Ohjaamisessa pitää totta kai kertoa tarinaa ja tehdä teknisiä päätöksiä, mutta ihan yhtä paljon siinä on kysymys ihmisten huomioimisesta ja joskus kiusaamisestakin, jos he sitä tarvitsevat. Pitää kyetä luomaan ympäristö, joka mahdollistaa eikä rajoita.

Miller ja Tyldum komppaavat Leightä.

- Nimenomaan. Tilanne pitää pystyä lataamaan sellaisella energialla, että yllättäviä asioita voi tapahtua, näyttelijät pystyvät antamaan itsestään kaiken mitä irti saavat, Miller sanoo.
- Ohjaaminen vaatii todella vahvan luottamustason. Näyttelijän pitää saada sellainen olo, että me otamme vastaan jos hän kaatuu. Että hänella on vapaus päästää täydellisesti irti, Tyldum jatkaa.

Kokenut veteraani Leigh (kuvassa) tiivistää keskustelun siitä mitä ohjaaminen todella on:

- Ohjaaminen on matka. Ei se ole sitä, että lyöt lukkoon jonkun päämäärään johon pyrit täydellisesti pääsemään, vaan matka joka muokkaa päämäärää ja tekee siitä paremman.

Lähde: Hollywood Reporter Roundtables: Directors: http://www.hollywoodreporter.com/awards/roundtables/directors

Niina Virtanen 09.04.2015 klo 17:58

Uusimmat artikkelit

Katastrofista taidetta: The Disaster Artist

James Franco käänsi tragikoomisen tositarinan ylistyslauluksi ystävyydelle, taiteelliselle itseilmaisulle ja ylittämättömiä esteitä päin käymiselle.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Aquamanin rooli oli yllätys Jason Momoalle: "Ajattelin että Zack Snyder vitsailee"

Jason Momoa on yksi Justice Leaguen tähdistä.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Gerard Butler on jokasään mies: Geostorm on ison budjetin katastrofiseikkailu

Vielä 2000-luvun alussa Gerard Butler oli ainakin huhuissa mukana Pierce Brosnanin seuraajaksi James Bondina.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Stephen King -filmatisointi Se kertoo vain puolet tarinasta

Moni muistelee lämmöllä Stephen Kingin Se-kirjaan perustuvaa kaksiosaista tv-elokuvaa vuodelta 1990.

Jouni Vikman

Musta torni edellytti Idris Elbalta uutta lähestymistapaa

Musta torni perustuu tarinaniskijä Stephen Kingin eeppiseen kirjasarjaan.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Disney Finland

Näytä lisää artikkeleita...