Tavallisten tyttöjen tarinat

Keväällä 2015 ensi-iltansa saa kaksi kotimaista elokuvaa, joiden kertojina on nuoria naisia. Vaikka suomalaisia elokuvia nuorista tytöistä silloin tällöin ilmestyy, selvästi vakavammin ja syvällisemmin nuorten naisten asioita käsitteleviä elokuvia ei kotimainen leffahistoria juurikaan tunne. Esa Illin Toiset tytöt -fiktio ja Miina Laamon dokumentti Matka minuksi puuttuvat tähän epäkohtaan.

Mina Laamon huhtikuussa ensi-iltansa saava Matka minuksi käsittelee kolmen bloggaajan kautta nuoren naisen kasvua aikuisuuteen ja omaksi itsekseen. Yksi dokumentin tytöistä on muoti- ja lifestyle-bloggaaja, yksi syömishäiriöstä parantunut nuori nainen, joka on lopettanut sekä itseään että blogin lukijoita aiheillaan vahingoittaneen anoreksiabloginsa, ja yksi mielenterveysongelmien ja itseinhon kanssa kamppaileva nainen, joka käy blogissa läpi tunteitaan.

Näennäisesti voisi kuvitella, että suositun muotiblogin pitäminen painii ihan eri sarjassa epäterveiden, mutta yhtä lailla suosittujen, syömishäiriö- ja masennusblogien kanssa, mutta Laamo ei koe asiaa niin. Ohjaaja oli keskustelemassa elokuvastaan sen näytöksen yhteydessä Tampereella DocLounge-tapahtumassa.

- Karsastan terve/sairas-asettelua, enkä koe että elokuvan tytöt olisivat ihan eri maailmoista. Heidän elämäntilanteissaan on paljon samoja asioita joiden parissa he kamppailevat, esimerkiksi identiteettikysymykset ja ajatukset yksinäisyydestä, Laamo kertoi DocLoungessa.

Myös elokuvan rahoittajat kommentoivat Laamolle hahmojen olevan tarinoidensa suhteen epäsuhdassa, mutta ohjaaja pysyi näkemyksessään.

- Kukaan ei tule diagnoosi edellä. Sen sijaan että ajateltaisiin, että tässä on mielenterveysongelmainen ja tässä syömishäiriöongelmainen, toivoisin että nähtäisiin, että elokuvassa on kolme nuorta naista ja erilaisia asioita, joiden parissa he kamppailevat.

Keskusteluun osallistunut Tampereen Tyttöjen Talon johtaja Taina Karman-Mäkiniemi kehuikin dokumentissa juuri sitä, että myös niin sanotulle terveelle ja tavalliselle tytölle annetaan ääni.

- Tytöistä puhutaan edelleen valitettavan usein ongelmalähtöisesti. Tuleeko tytöistä mielenkiintoisia vain silloin kun he ovat sairaita? Minusta oli ihanan raikasta että elokuvassa oli monenlaisia tyttöjä.

Vääränlaiset toiset tytöt?

Nuorten tyttöjen elämää on käsitellyt myös Esa Illi uudessa elokuvassaan Toiset tytöt, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa. Elokuva on näytelty, mutta sen tarinat pohjautuvat neljän 18-vuotiaan tytön oikeisiin videopäiväkirjoihin. Elokuvassa valmistutaan lukiosta, kärsitään koulukiusauksen jäljistä, lähdetään rakkauden perässä maailmalle ja tuskastellaan tulevaa - tehdään asioita mitä nuoruuteen usein kuuluu.

Elokuva on kerännyt kriitikoilta mukavasti kehuja aitoudesta ja samastuttavuudesta, mutta myös päinvastaisia soraääniä on kuulunut. Osa kriitikoista on pitänyt elokuvan tarinoita epäuskottavina sekä vaivaannuttavan naiiveina ja lapsellisina, siitä huolimatta että ne pohjaavat todellisuuteen.

Tarinoihin kohdistuva kritiikki on herättänyt myös kiinnostavaa keskustelua siitä, miten nuorten tyttöjen asioita tulisi käsitellä, että ne otettaisiin tosissaan? Mitä voi tehdä, jos edes tosielämän tapahtumat eivät tunnu tarpeeksi aidoilta aikuisille arvostelijoille? Nyt:n kriitikko Jutta Sarhimaa teilasi arviossaan elokuvan tarinat pääosin kiusallisiksi: "Elokuvan pihvi, päiväkirjamainen tajunnanvirta, lähettää häpeän aaltoja ympäri ruumista. Päähenkilöiden ongelmat ovat kyllä tuttuja, mutta ääni ja teot tuntuvat aivan vierailta."

Kun puhutaan oikeille ihmisille oikeasti tapahtuneista asioista, ei ole ihme että epäaitous-kommentit loukkaavat. Videopäiväkirjoja oikeasti pitäneet nuoret naiset, joiden kokemuksiin käsikirjoitus perustuu, kommentoivat kritiikkiä verkkolehti Sylville.

Arvosteluissa kerrotaan, että elokuva on epäuskottava, pinnallinen, teennäinen ja sen hahmojen tekoja ja sanomisia ei voi käsittää. Se sattuu. (Jenny)

Elokuvan saamat arvostelut kertovat kylmäävällä tavalla siitä, miten hankalaa nuoren naisen on tulla otetuksi vakavasti. Ehkäpä tarinassa elämiensä kanssa rimpuilevien tyttöjen tuntemukset tulivat kiusallisen lähelle arvostelijoiden omia nuoruuden kokemuksia. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö elokuvan tarinat, tunteet ja kokemukset olisi yhtä todellisia kuin keski-ikäisen, valkoihoisen, hyvin toimeentulevan miehenkin. (Jessica)

Kun arvosteluissa sanotaan, että elokuva on yllättävän hyvä kertoakseen 18-vuotiaista tytöistä, omaan ylpeyteen tulee kummallinen sivumaku. Ikään kuin 'nuorten tyttöjen' teos olisi ilman muuta epäilyttävä teos. (Taru)

Elokuvassa esiintyminen voi vapauttaa

Se, että aikuisilla kriitikoilla on vaikeuksia suhtautua nuorten naisten tunteisiin, kertonee myös jotain yleismaailmallisempaa siitä, miten nuoriin naisiin suhtaudutaan ylipäätään. Onko kyseessä suurempi ongelma; nuorten naisten ääntä, varsinkaan synkissä tai negatiivisissa tilanteissa, ei yksinkertaisesti osata vastaanottaa ja käsitellä? Matka minuksi -elokuvan ohjaaja Laamo pohti DocLoungessa, että kyseessä lienee nimenomaan laajempi yhteiskunnallinen ongelma.

- Nuorten naisten pahalle ololle ei oikein ole tässä yhteiskunnassa tilaa. Sitä piilotellaan ja kotona vaan tsempataan, että "hyvin menee". Meillä ei ole lupaa olla nuori nainen ja voida huonosti. Päällimmäisenä tuntuu olevan sellainen ajatus, että viimeiseen asti hommat pitää hoitaa, vaikka itkisi koko ajan.

Laamon dokumentin tytöt tuovat itseään esille ja julkisuuteen omissa blogeissaan, mutta ohjaaja kertoo jännittäneensä miten tytöt suhtautuvat itsensä esittämiseen elokuvassa. Laamo kertoo puhuneensa tyttöjen kanssa jatkuvasti siitä mitä ollaan kuvaamassa, miltä se heistä tuntuu ja mitä he toivoisivat että kuvataan.

- Itseasiassa yllättävän moni kohtaus on syntynyt osittain tai kokonaan tyttöjen omista ehdotuksista, Laamo kertoo.

Joiden kohtausten näyttäminen tytöille ja heidän perheilleen stressasi ohjaajaa erityisen paljon. Elokuvassa nähdään esimerkiksi järkyttäviä valokuvia yhden bloggajatytön vakavan anoreksian vaiheista. Laamo kertoo jännittäneensä vaatiiko tytön perhe kuvia poistettavaksi, mutta yllättäen he eivät reagoineetkaan niihin negatiivisesti.

- Sehän on ollut perheelle silloin ihan arkipäivää. Kuvat olivat paljon isompi asia minulle, joka ei sairautta ollut näkemässä.

Laamo muistuttaa, että vakavien henkilökohtaisten asioiden käsittely elokuvassa voi olla myös hyvä ja vapauttava kokemus, sillä moniin ongelmallisiin asioihin erityisesti nuorten naisten keskuudessa liittyy paljon salailua ja häpeää, mikä voi olla hyvin raskasta kantaa.

- Se voi olla todella tervehdyttävää, jos vaikka dokumenttielokuvan keinoin saakin sanottua ääneen, että näin asiat ovat. Eikä mitään kauheaa tapahdukaan, päinvastoin, ihmiset tulevat kehumaan rohkeudesta.

Matka minuksi -elokuvan ensi-ilta 24. huhtikuuta., Toiset tytöt elokuvateattereissa.

Niina Virtanen 26.03.2015 klo 16:37

Uusimmat artikkelit

Sotaa apinoita vastaan

Ihmisten ja apinoiden väliset ongelmat kärjistyvät sodaksi, jossa ei ole sijaa perinteisille sankareille ja roistoille.

Milla Olkkonen

Wonder Womanin ohjaaja ei ottanut paineita

Studiopomot ovat olleet hieman huolissaan, kun supersankarileffan päähenkilö onkin nainen.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Kuka kukin on uudessa Alien-elokuvassa

Vuoden 1979 Alien – kahdeksas matkustaja vuoden 1997 Alien: Resurrectioniin avaruusseikkailut henkilöityivät Sigourney Weaverin esittämään Ellen Ripley -hahmoon. Koska Prometheuksen ja Covenantin tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Kahdeksatta matkustajaa, on käännyttävä uusien sankarien puoleen.

Jouni Vikman

Nyt mennään kaasu pohjassa – kahdeksannen kerran

Fast and the Furious on noussut yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista elokuvasarjoista. Viimeisimmät osat ovat tienanneet yhä enemmän rahaa.

Marta Bałaga

Uuden King Kong -elokuvan tähti: "Tätä ei voi verrata mihinkään!"

Hirviö saattaa pelastaa Tom Hiddlestonin uran.

Marta Bałaga

Näytä lisää artikkeleita...