26 suosikkia: David Fincher

"Minulla on filosofia elokuvanteon kahdesta ääripäästä. Ensimmäinen on "Kubrick-tie", kuva kujan päästä, jossa neljä kaverusta potkii juoposta ilmoja pihalle. Yleisö toivottavasti ymmärtää näkemänsä moraalisesti vääräksi, vaikka kohtausta ei esitettäisikään niin, että iskut kohdistuisivat katsojaan: toimit ennemminkin todistajana. Toisessa ääripäässä on "Spielberg-tie", jossa olet keskellä tapahtumia ja sijaiselät kokemuksen - et pelkästään tapahtumia, vaan hahmojen koko tunnekirjon. Olet enemmän läsnä.

Molemmat tyylit ovat kiehtovia, mutta yleensä olen kiinnostunut esittämään tapahtumat niin, että ihmiset voivat itse päättää mitä haluavat katsoa."

Kun Ben Affleckille tarjottiin tilaisuutta näytellä Gone Girlin (2014) pääosaa, hän lykkäsi seuraavaa ohjaustyötään - siitäkin huolimatta, että hänen edellinen elokuvansa Argo (2012) oli ollut Oscar-suosikki, ja Affleckin ohjausura vahvassa nousukiidossa. Syy oli David Fincher.

"Hän on ainoa tapaamani ohjaaja, joka voi tehdä kenen tahansa työryhmässä homman paremmin kuin he itse", Affleck toteaa. Hän kertoo testanneensa väitettä vaihtamalla eräänä kuvauspäivänä kameran linssiasetusta mielestään huomaamattoman vähän ja lyöneensä työryhmäläisen kanssa vetoa siitä, ettei Fincher huomaisi mitään. "Mutta hitto vie, hän ihmetteli heti miksi kuva näyttää vähän tavallista hämärämmältä."

Fincherillä on Hollywoodissa erehtymättömän miehen maine. Hän on tekninen taituri, jonka näkemys ohjaajana ulottuu jokaisesta käsikirjoituksen vivahteesta jälkituotannon yksityiskohtaisimpiin värisäätöihin. Jos uusi teknologia on valjastettavissa tuotannon hyväksi, Fincher on yleensä ensimmäisiä, joka tilaisuuteen tarttuu.

Gone Girl ei ole poikkeus: se on ensimmäinen kokopitkä elokuva, joka on kuvattu REDin Epic Dragon -digitaalikameroilla. Niiden resoluutio on 6K - vaatimattomat yhdeksän kertaa tavallisen HD:n verran. Kuvauttamalla elokuvansa jättimäisessä skaalassa Fincher sai leikkauspöydällä entistä vapaammat kädet: jokaista kuvaa saattoi suurentaa ja efektoida tavalla, joka ei olisi normaalisti mahdollista.

Fincher vaikuttaa yhtä innostuneelta teknologiasta kuin kaikista muistakin elokuvatuotannon osa-alueista. Paneutuneisuuden juuret ovat pitkällä: Fincher aloitti uransa animaattorina Lucasin Industrial Light & Magicilla, kunnes 80-luvulla perusti oman tuotantoyhtiönsä ja eteni musiikki- sekä mainosvideoiden kautta elokuvaohjaajaksi. Alien³ (1992) oli debyytti, johon hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen itse.

"Elokuvatuotanto on minusta fasistinen diktatuuri - on tiedettävä mitä haluaa, koska se on kerrottava 90 ihmiselle vakuuttavasti. Muuten he alkavat kyseenalaistaa sinua ja homma lähtee käsistä vyöryen. Siinä elokuvassa ei otettu etukäteen hetkeä kertoa, mitä halutaan ja ei haluta tehdä. Joten kuvatessamme monet ihmiset - varmaankin tehdäkseen elokuvasta "paremman" tai "kaupallisemman", tai enemmän sellaisen mistä itse pitivät - olivat todella avuliaita tehdäkseen elokuvasta jamescameronimman kuin James Cameron itse. Tietenkin sitä istui siinä aseettomana… työstin elokuvaa kaksi vuotta, sain potkut kolmesti ja jouduin taistelemaan joka ikisen asian eteen. Kukaan ei varmasti vihaa kolmatta Alienia yhtä paljon kuin minä. Se oli tulikasteeni. Vuosien ajan olin ollut näiden rahoittajien ympäröimänä ja ajattellut lapsellisesti, että kaikki haluavat elokuvan parasta. Se oli naiivia."

Kolmannen Alienin ristiriitaisesta vastaanotosta huolimatta Fincher oli saanut jalkansa elokuvateollisuuden oven väliin. 90-luvulla hän juurruttikin itsensä Se7enin (1995) ja Fight Clubin (1999) myötä sukupolvensa seuratuimpien ohjaajien joukkoon. Vuosituhannen vaihduttua hän on siirtynyt eturivissä digitaalisen elokuvanteon pariin, Thomson Viper -kameralla kuvatusta Zodiacista (2007) lähtien.

Fincherin kuvakerronta on hioutunut vuosien varrella yhä harkittumaksi: Social Network (2010), House of Cards -sarja ja Gone Girl ovat visuaalisesti staattisia ja kuviltaan jopa kliinisiä.

"Rakastan sellaista kaikkitietävää kerrontaa - että kamera liikkuu tavallaan täydellisesti, vailla persoonaa. Ikään kuin kaikki mikä tapahtuu, olisi tuomittu tapahtumaan."

Tinkimätön suunnitelmallisuus on ansainnut Fincherille maineen perfektionistina. Social Networkin alkukohtausta - jossa Jesse Eisenberg ja Roony Mara eroavat ravintolassa - kuvattiin 99 ottoa.

"En pidä itseäni hankalana. Meiltähän odotetaan mahtavia asioita, joten siihen meidän on ajettava toisiamme. [...] Koen ammattimaisuudeksi varmaankin sen, mikä on monille pakkomielteisyyttä."

Fincherin 26 suosikkielokuvaa

Butch ja Kid - Auringonlaskun ratsastajat (1969)
Pikku-Fincher näki modernin westernin kulmakiven 8-vuotiaana isänsä kanssa, ja on viitannut elokuvaan myöhemmin ensimmäisenä innoittajana uralleen.

Chinatown (1974)
Jos haluaa kuulla Fincherin turinoivan Chinatownista sen koko keston ajan, kannattaa hankkia elokuvan bluray-julkaisu: siinä hän ruotii Polanskin hienovaraisia ohjausratkaisuja syväluotaavasti käsikirjoittaja Robert Townen kanssa.

Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (1964)
Kubrickin kylmän sodan satiiri toimi työryhmälle vertauskuvana Fight Clubia tehdessä; Fincher kertoi nähneensä elokuvan mustissa, komediallisissa sävyissä paljon samaa.

Kummisetä osa II (1974)
Coppolan eepos ei esittelyjä kaipaa. Fincher kertoo nähneensä ensimmäisen osan 13-vuotiaana, juuri kun kakkonenkin oli ilmestynyt.

Taksikuski (1976)
Scorsesen läpimurtoteos toimi innoittajana muun muassa Social Networkin päähenkilöä muovatessa. "En tiedä mistä Travis Bickle oli kotoisin tai mikä sai hänet tekemään mitä hän teki. En tiedä enkä välitä. Siksi hän on kiehtova."

Tervetuloa, Mr. Chance (1979)
Syke ei sammu (1979)
Peruskoulun jälkeen Fincher työskenteli projektionistina ja kertomansa mukaan analysoi katsomansa elokuvat puhki. Hän väittää katsoneensa tuona aikana Hal Ashbyn klassikon 160 kertaa ja Bob Fossen musikaalin 200 kertaa - kysyen itseltään, miksi elokuvat oli päätetty kertoa juuri tällä tavalla. "Sillä kahdeksanvuotiaasta lähtien tein omia elokuviani. Palaset alkoivat loksahdella paikoilleen katteesta, erilaisista kuvista ja siitä, miten kohtaukset muodostuvat."

Alien - Kahdeksas matkustaja (1979)
Nyökkäys Ridley Scottille on samalla listan ainoa elokuva, johon Fincher on itse tehnyt jatko-osan.

Takaikkuna (1954)
Hitchcockin klassikko valikoitui listalle myös lapsuusmuiston kautta. "Muistan nähneeni elokuvan isäni kanssa ja katselleeni Lars Thorwaldin luikahtaneen yöhön jättimäisen matkalaukun kanssa. Käännyin isäni puoleen ja kuiskasin: hän paloitteli vaimonsa ja pakkasi laukkuunsa! Ajatus siitä, että joku ratkaisisi ongelmansa murhaamalla puolisonsa oli täysin kokemusmaailmani ulkopuolella. Koin sen shokeeraavan, fantastisen aallon, kun elokuva vie mukanaan."

Zelig (1983)
Woody Allenin pseudodokumentti ihmiskameleontista vaikuttaa äkkiseltään Fincherille yllättävältä valinnalta. Toisaalta hahmopsykologisesti elokuva ei ole niin kaukana vaikkapa Gone Girlin maisemista, kuin voisi ajatella: näennäisesti kepeän komedian takana piilevät yleismaailmalliset kysymykset rooleista, joita esitämme muille sopiaksemme yhteiskuntaan.

Cabaret (1972)
Listan toinen Bob Fosse -musikaali lienee myös ohjaajansa tunnetuin elokuva. Liza Minnellin esittämä kabareelaulaja etsii tietään Berliinistä, natsi-Saksan tehdessä valtaannousuaan.

Paperikuu (1973)
Peter Bogdanovichin rakastettu draamakomedia on näyttelijäkaksikko O'Nealien sekä kuvaajansa László Kovácsin taidonnäyte. 30-luvun lamavuosien vaikutelma on elokuvassa ajaton.

Tappajahai (1975)
"En tiedä, kuinka paljon elokuvien tulisi viihdyttää", Fincher sanoo. "Olen aina kiinnostunut enemmän elokuvista, jotka jättävät arven. Rakastan Tappajahaissa sitä, etten ole sen nähtyäni koskaan uinut meressä."

Arabian Lawrence (1962)
Spektaakkelielokuvien äiti muistuttaa Fincheriä laajakuvien käytössä ja suunnitelmallisessa otteessaan. Ohjaaja David Lean oli myös tunnetusti loputtomia ottoja vaativa perfektionisti.

Presidentin miehet (1976)
Zodiacia työstäessään Fincher haki vaikutteita tietoisesti Alan J. Pakulan klassikosta. "Sekin oli tarina toimittajasta, joka tahtoo saada tarinansa hinnalla millä hyvänsä - pakkomielteestä löytää totuus." Presidentin miehien tapaan Zodiacissa ei käytetä aikaa hahmojen taustoittamiseen, vaan hypätään suoraan mysteerin ratkomiseen.

(1963)
Listan ainoa ei-englanninkielinen elokuva. Fellinin itsetutkiskeleva ja lämpimän ironinen kuvaus auteurista, joka on kadottanut inspiraationsa, on ohjaajien kestosuosikki.

Citizen Kane (1941)
Social Networkia markkinoidessaan Fincher viittasi elokuvaan vitsikkäästi "John Hughes -elokuvien Citizen Kanena" - nuorisokuvauksena ahneuden maailmassa.

Onnellisten aika (1978)
Tree of Lifen saapuessa elokuvateattereihin Fincher ja Christopher Nolan markkinoivat elokuvaa lyhyellä featurette-haastattelulla, jossa ylistivät Terrence Malickia kilpaa. Nestor Almendrosin kuvaama Onnellisten aika on edelleen visuaalisesti ohjaajansa hiotuimpia töitä.

Delta-jengi (1978)
"Jos kohtaus koostuu pelkistä lähikuvista, sen tuntee. Delta-jengissä uskomaton näyttelijäkaarti liikkuu upeissa master-otoissa ajoittaen itsensä täydellisesti, se on upeaa. Maksimit ovat täysillä. Näyttelijöiden takia ei koskaan tulisi joutua tekemään leikkausta kuvasta toiseen. Elokuvia tulisi leikata pelkästään tarinan ehdoilla."

Asfalttisoturi - Mad Max 2 (1981)
Mel Gibson -toimintaelokuvan jäyhä klassikko näkyy Fincherin filmografiasta parhaiten Alien³:ssa. New York Timesin Vincent Canby rinnasti elokuvat sarjakuvafantasian kulmakiviksi - "elokuviksi, joissa rauta- ja avaruusaika paiskaavat kättä pyörryttävin seurauksin."

Rakkaus veitsenterällä (1982)
Listan toinen Mel Gibsonin johtama kasariklassikko liikkuu varsin eri vesissä kuin Mad Max. Peter Weirin Koch-filmatisoinnissa seurataan Indonesiasta karkotettuja toimittajia Suharton vallankaappauksen aikaan. Australiassa ja Filippiineillä kuvattu elokuva oli Indonesiassa kiellettyjen elokuvien listalla vuosituhannen loppuun saakka.

Svengijengi '62 (1973)
Nuoren Fincherin elokuvakipinää ruokki entisestään, että George Lucas asui miltei samassa korttelissa tämän perheen kanssa ja kuvasi alueella myös 60-lukulaista nuorisokuvaustaan. Ei ole sattumaa, että Fincherin ura lähti käyntiin Lucasin efektipajasta.

Terminator - Tuhoaja (1984)
Ridley Scottilta listalle päätyi Alien - ensimmäisen jatko-osan ohjaajalta Fincher kuitenkin valitsi sitäkin ikonisemman Terminaattorin. "Opin esikoisohjauksestani sen, ettei Alienin kaltaista brändiä voi ottaa haltuunsa, ellei takanaan ole Terminaattorin tai Tappajahain kaltaista elokuvaa."

Monty Pythonin hullu maailma (1975)
Brittikomedian klassikko graalin maljaa metsästävistä ritareista on Fincherin listalla pienoinen outolintu. Muut komediavalinnat ovat Fincherin tyylille sopivasti ironisoivia ja melko hienovaraisia - Pythoneiden suorasukaisuus on jotain, mitä ei osaisi odottaa. Kenties juuri siksi se on listalla?

Manaaja (1973)
Kun Fincher etsi käsikirjoitusta toiselle elokuvalleen, Se7en kiinnitti hänen huomionsa. "Se muistutti minua Manaajasta… tuntui siltä, että katsojalla ei ole mitään kontrollia tapahtumiin, voi vain istua kyydissä." Suora nyökkäys Friedkinin kauhuklassikolle nähdään, kun etsivä Somerset löytää seinästä viestin: "Help me".

Miehuuskoe (1967)
Hiljattain edesmenneen Mike Nicholsin kenties tunnetuin teos oli ilmestyessään aikaa ja sukupolvea vahvasti profiloinut elokuvatapaus. Fight Clubin esituotannossa Fincher näki elokuvien välillä paljon yhtäläisyyksiä. "Fight Clubhan on eräänlainen 90-luvun inversio Miehuuskokeesta. Siinä kaikki ovet eivät ole enää auki päähenkilölle - niitä ei itse asiassa ole yhtään." Tuottajat innostuivat vertauksesta niinkin paljon, että harkitsivat Miehuuskokeen käsikirjoittaja Buck Henryä laatimaan elokuvan käsikirjoituksen. Fight Clubin alkuperäisromaanin kirjoittanut Chuck Palahniuk ei kuitenkaan halunnut luovuttaa tekstiään hänelle.

Lähteet: The Guardian: David Fincher, Unfriended by Oscar?, IMDB, High-Def Digest: Chinatown Blu-ray, IndieWire: David Fincher reveals his 'Life in pictures', American Cinematographer: Gone Girl, Financial Times: Lunch with David Fincher, New York Mag: Inventing Facebook, Biography.com: David Fincher, The Independent: The anti-social network: Why David Fincher is the perfect man for "The Girl with the Dragon Tattoo", David Konow: Reel Terror, Every Frame a Painting: David Fincher - And the Other Way Is Wrong

Jussi Sandhu 27.11.2014 klo 22:06

Uusimmat artikkelit

Katastrofista taidetta: The Disaster Artist

James Franco käänsi tragikoomisen tositarinan ylistyslauluksi ystävyydelle, taiteelliselle itseilmaisulle ja ylittämättömiä esteitä päin käymiselle.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Aquamanin rooli oli yllätys Jason Momoalle: "Ajattelin että Zack Snyder vitsailee"

Jason Momoa on yksi Justice Leaguen tähdistä.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Gerard Butler on jokasään mies: Geostorm on ison budjetin katastrofiseikkailu

Vielä 2000-luvun alussa Gerard Butler oli ainakin huhuissa mukana Pierce Brosnanin seuraajaksi James Bondina.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Stephen King -filmatisointi Se kertoo vain puolet tarinasta

Moni muistelee lämmöllä Stephen Kingin Se-kirjaan perustuvaa kaksiosaista tv-elokuvaa vuodelta 1990.

Jouni Vikman

Musta torni edellytti Idris Elbalta uutta lähestymistapaa

Musta torni perustuu tarinaniskijä Stephen Kingin eeppiseen kirjasarjaan.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Disney Finland

Näytä lisää artikkeleita...