11 suosikkia: Nick Cave

Suomen elokuvateattereissa pyörii paraikaa Nick Caven 20,000 Days on Earth.

Tai no - elokuvanhan ovat ohjanneet videotaiteilijat Iain Forsyth ja Jane Pollard, mutta päähenkilönä Cave vaati saada kaikkeen viimeisen sanan. Kohteelleen alisteinen toteutustapa on kerännyt dokumentille myös soraääniä: kriittisimpien mukaan se ei päästä meitä tarpeeksi lähelle artistia, vaan pysyy liikaa Caven kontrolloimana, lavastettuna ja etukäteen käsikirjoitettuna muotokuvana.

Niin Cave epäilemättä halusikin.

"Monia musiikkidokumentteja voi verrata idolinsa kohtaamiseen", Cave kertoi ensi-illan kynnyksellä Entertainment Weeklylle. "Sitä rakastaa jonkun musiikkia, mutta toivoo ettei olisi koskaan kohdannut itse tekijää. Siitä seuraa paljon enemmän vahinkoa kuin hyvää. Dokumentin kohteesta yritetään tehdä inhimillistä, emmekä me katsojina oikeasti halua nähdä sellaista."

Ei ole muutenkaan sattumaa, että Nick Cave -dokumentti on muodoltaan erilainen kuin muut lajitoverinsa. Cave ymmärtää formaatin alttiudet, sillä hänellä on pitkä historia rock-musiikin lisäksi myös elokuvan parissa. Hän näytteli jo vuonna 1987 Wim Wendersin klassikossa Berliinin taivaan alla Bad Seeds -yhtyeensä kanssa yhtä kaikista sieluista, joiden sisälle enkelit saattoivat nähdä. Caven musiikkia on käytetty elokuvissa laajati Chopperista Shrekin kautta Scream-trilogiaan. Lisäksi hän on bänditoverinsa Warren Ellisin kanssa niittänyt viimeisen vuosikymmenen aikana mainetta elokuvasäveltäjänä. Heidän scoretöihinsä lukeutuvat muun muassa Dominikin Assassination of Jesse James sekä John Hillcoatin Tie.

Myös Caven kirjallinen ura on ulottunut proosan ja runouden jälkeen elokuvakäsikirjoituksiin. Fiktioita valkokankaalle on päätynyt pitkäaikaisen ohjaajakollega John Hillcoatin kautta kolme: yhdessä kirjoitettu Ghosts… of the Civil Dead (1988), Caven alkuperäiskäsikirjoitus The Proposition (2005) sekä Matt Bondurantin kirjaan perustuva Lawless (2012). Keskimmäisten näistä jälkeen Cave tehtaili ystävänsä Russell Crowen pyynnöstä kokopitkän käsikirjoituksen Gladiaattorin jatko-osaksi. Christ Killer -työnimellä kulkeneen elokuvan loppuhuipennus olisi ollut montaasi, jonka aikana kiirastulesta takaisin maihin lähetetty Maximus todistaa maailmanhistorian kaikki sodat päätyen Pentagonin perukoille. Teksti ei koskaan päätynyt tuotantoon.

John Hillcoat kertoo Caven katsovan enemmän elokuvia kuin yksikään hänen tuttavistaan. "Itse kuuntelen vapaa-aikanani musiikkia, siksi yhteistyömme varmaan toimii."

Vuoden 1993 Movieline-julkaisussa Cave listasi 11 suosikkielokuvaansa. Niistä kymmenen löytyy myös Leffatykistä.


Brian De Palma: Scarface (1983)

De Palman jo legendaarinen remake Hawksin gangsterielokuvasta vilahtaa myös 20,000 Days on Earthissa, kun Cave katsoo leffaa lastensa kanssa ja siteeraa ääneen Al Pacinoa: "Say hello to my little friend!"

Terrence Malick: Badlands (Julma maa, 1973)

Nykyään varsin aktiivisesti elokuvia tehtailevan Malickin Badlands perustuu nuoren pariskunnan murhamatkaan 50-luvulla, tulkkeinaan Martin Sheen ja Sissy Spacek. Cave rinnastaa hieman yllättäen listallaan Scarfacen ja Badlandsin, sillä kertoo nauttivansa niiden "tarpeettomasta väkivallasta".

Orson Welles: Touch of Evil (Pahan kosketus, 1958)

Wellesin kuvallisesti kunnianhimoinen film noir jäi aikoinaan pahasti saksituksi studion puolesta ja näki päivänvalon kokonaisempana vasta 90-luvun lopulla. Mancinin musiikkien siivittämässä rikostarinassa ohjaaja itse pyörii pahana poliisina ja Marlene Dietrich tekee viimeisen muistettavan roolityönsä.

Kaneto Shindô: Onibaba (1964)

Kiristyvätunnelmaisen kauhuelokuvan keskiössä on kaksi naista, jotka tappavat samuraisotilaita varastaakseen heidän omaisuutensa. Onibabassa Caveen vetosivat erityisesti Hikaru Hayashin ja Tetsuya Ohashin musiikki sekä kuvissa huojuvat kaislat.

Ted Kotcheff: Wake in Fright (Kova loma, 1971)

Maalaisopettaja päätyy lomallaan hiilikaivosalueelle erämaahan ja taistelee hajoavan psyykkeensä kanssa. Kotcheffin kehuttu trilleri on tunnustettu Australian uuden aallon kulmakiveksi, ja on Caven mukaan "paras ja hirvittävin elokuva Australiasta, mitä on koskaan tehty."

Héctor Babenco: Pixote (1981)

Caven The Good Son -levyllä kuultava Foi na cruz on nyökkäys Babencon köyhälistöä kuvaavalle brasilialaiselokuvalle, jonka muistettavassa kohtauksessa Sao Paulon slummeissa asustava pikkupoika laulaa kyseistä hymniä. Lisäksi Bad Seeds -levy Tender Prey on omistettu nimihenkilöä näytelleelle Ferdinand Ramosille, jonka paikalliset poliisit tappoivat tämän ollessa vain 19-vuotias.

Sidney Lumet: Prince of the City (Vallan terällä, 1981)

Poliisikorruption ruumiinavauksena toimiva Vallan terällä ei ole Lumet'n tunnetuimpia töitä, mutta on jäänyt silti historiankirjoihin merkiksi aikansa yhteiskunnallisesta amerikkalaiselokuvasta. Danny Cicellon rooliin kaavailtiin alun perin Al Pacinoa, mutta hän kieltäytyi pestistä koettuaan elokuvan olevan liian samankaltainen kuin Serpico.

Michael Powell & Emeric Pressburger: Black Narcissus (Musta narsissi, 1947)

Rumer Goddenin romaaniin perustuva psykologinen draama kertoo Himalajalla sijaitsevasta nunnaluostarista ja lähetysasemasta. Technicolorille kuvattu elokuva voitti aikoinaan parhaan kuvauksen Oscar-palkinnon.

Sergio Leone: Once Upon a Time in America (Suuri gangsterisota, 1984)

Leonen joutsenlauluksi jäänyt eepos on monelle vuosikymmenelle levittäytyvä kertomus amerikanjuutalaisista gangstereista kieltolain aikana. Aavikkomaiseman puutteesta huolimatta ohjaajan kerronnalliset tavaramerkit ovat läsnä - Morriconen sävelistä Tonino Delli Collin kuvastoon.

Charles Laughton: The Night of the Hunter (Räsynukke, 1955)

Näyttelijänä paremmin tunnetun Laughtonin ainoaksi ohjaustyöksi jäänyt The Night of the Hunter sekoittelee lasten sadunomaista maailmaa kivenkovaan film noiriin. Robert Mitchumin rystysissä komeilevat viha ja rakkaus; hahmo voisi olla suoraan Caven murhaballadista.

William Dieterle: The Hunchback of Notre Dame (1939)

Räsynuken ohjannut Charles Laughton näyttelee Notre Damen kellonsoittaja Quasimodoa ja Maureen O'Hara Esmeraldaa yhdessä Hugon romaanin maineikkaimmista elokuvasovituksista. Elokuva vilisee monitaitureita: William Dieterle oli myös näyttelijä ennen ohjaajauraansa ja elokuvan leikannut Robert Wise ohjasi myöhemmin muun muassa Sound of Musicin.


Sokerina pohjalla Film.comin taannoisessa haastattelussa Richard Curtis kertoi Caven tunnustaneen hänelle nykyisen lempielokuvansa olevan Rakkautta vain (2003).

Lähteet: Entertainment Weekly / Nick Cave talks to EW about his new movie '20,000 Days on Earth', WTF with Marc Maron / Nick Cave, Movieline (03/1993), Film.com / Richard Curtis: About Time Interview

Jussi Sandhu 16.10.2014 klo 19:47

Uusimmat artikkelit

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Stephen Kingin kuollut projekti heräsi henkiin

Kauhumestari on taas kovassa huudossa.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...