Kymmenen suosikkia: Jim Jarmusch

"Aloitan aina ennemmin hahmoista kuin juonesta, mikä on kriitikoista ilmeistä koska heistä elokuvissani ei ole juonta. Minusta niissä on, mutta se ei ole yhtä tärkeä kuin hahmot."

Jim Jarmuschin, amerikkalaisten indie-hitaiden kulttihahmon uusin ohjaus pyörii tällä hetkellä Suomen elokuvateattereissa kaikessa hiljaisuudessa. Only Lovers Left Alive on Jarmuschin panos vampyyribuumiin - siinä Tom Hiddlestonin ja Tilda Swintonin näyttelemät vuosisatoja vanhat vampyyrit elävät Detroitin ja Tangerin maisemissa, toisiaan ikävöiden.

Jarmuschin lakonista komediaa on usein verrattu Aki Kaurismäkeen, eikä pelkästään siksi että ohjaajat pitävät toistensa töitä suuressa arvossa. Kun Jarmusch listasi Sight & Sound -lehteen suosikkielokuvansa, Kaurismäki ei kuitenkaan yltänyt hänen listallaan kymmenen parhaan joukkoon. Se olisikin ollut näkyvä poikkeus, sillä listan tuorein valinta on 60-luvulta.

"Mikään ei ole omaperäistä. Varasta kaikki, mikä sytyttää mielikuvituksesi. Ahmi vanhoja elokuvia, uusia elokuvia, musiikkia, kirjoja, maalauksia, valokuvia, runoja, unia, satunnaisia keskusteluja, arkkitehtuuria, siltoja, tienviittoja, puita, pilviä, vesistöjä, valoja ja varjoja. Varasta vain asioita jotka puhuttelevat sieluasi. Silloin työsi (ja varkautesi) säilyy aitona. Aitous on korvaamatonta; omaperäisyyttä ei ole. Äläkä peittele varkauttasi, vaan ennemmin juhli sitä jos siltä tuntuu. Muista, mitä Godard sanoi: kyse ei ole siitä, mistä otat asioita, vaan siitä, mihin ne viet."

Jarmuschin 10 varastamisen arvoista elokuvaa:

1. L'atalante (1934)
Jean Vigon ylistetty kertomus jokilaivan kapteenista ja tämän vaimosta. 29-vuotiaana tuberkuloosiin kuollut Vigo ehti ohjata vain kaksi pitkää elokuvaa, joista toinen on vuotta aiempi Nolla käytöksessä (1933). Molemmat työt on kuvannut Dziga Vertovin veli Boris Kaufman, joka muisteli Hollywood-uransa aikana Vigon kanssa työskentelyä "elokuvallisena paratiisia". Myös Maurice Jaubert'n musiikki on jäänyt historiaan.

2. Tokyo Story (1953)
Voisi sanoa, että Kaurismäki näkyy listalla välillisesti, yhteisen esikuvan kautta: Yasujirō Ozu on molemmille yksi suurista. Ozulta heille periytyy staattinen, hidas kuvakerronta. Tokyo Story (Tōkyō Monogatari) on hänen elokuvistaan arvostetuin. Sen teemat voi heijastaa Jarmuschinkin uusimpaan: perhe, etäisyydet ja ajan kuluminen.

3. He elävät öisin (They Live by Night, 1948)
"Nuoresta kapinallisesta" ja "Johnny Guitarista" myöhemmin tunnetun Nicholas Rayn esikoisohjaus on kivenkova film noir pariskunnasta karkuteillä, pari vuosikymmentä ennen Bonnieta ja Clydea. Valinnassa kaikuu Jarmuschin oma tausta elokuvantekijänä: New Yorkissa opiskellessaan hän toimi assistenttina Raylle, joka tuolloin opetti yliopistossa elokuvaa. Rayn sanotaan aikoinaan kritisoineen Jarmuschin esikoiskäsikirjoitusta sen vähistä tapahtumista, mihin Jarmusch reagoi riisumalla toiminnallisuutta entisestään - ja voittaen Rayn omapäisyydellään puolelleen.

4. Bob the Gambler (Bob le Flambeur, 1956)
Jean-Pierre Melvillen gangsterielokuvaa pidetään ranskalaisen uuden aallon edeltäjänä: muutamaa vuotta ennen Truffaut'n ja Godardin esikoisia uhkapeluri-Bobin tarina on kerrottu käsivaraa ja hyppyskarveja tyylikeinoina käyttäen.

5. Auringonnousu (Sunrise, 1927)
Listan ensimmäinen mykkäelokuva on Nosferatu-ohjaaja F. W. Murnaun toinen merkkiteos, runollinen kertomus kaupunkilaisnaisen ja maalaismiehen ristiriitaisesta suhteesta. Historiallisesti järjestyksessä toinen parhaan elokuvan Oscar-voittaja on lavasteiltaan kunnianhimoinen ja visuaalisesti huomattava teos, jota eivät vielä äänielokuvan kerronnalliset rajoitteet sitoneet.

6. Kameramies (The Cameraman, 1928)
Buster Keatonin ensimmäinen MGM-tuotanto, vuosi hänen tunnetuimmaksi jääneen elokuvansa Kenraalin jälkeen. Vaikka mykkäkomedia sai aikoinaan hyvän vastaanoton kriitikoilta, Keatonin siirtyminen MGM:lle vaikutti myöhemmin suuresti hänen omaan päätäntävaltaansa töissä ja merkitsi taiteilijan uralle alamäen alkamista. Kehnosti arkistoitu Kameramies oli monien muiden mykkäklassikkojen tavoin kateissa vuosikymmeniä, kunnes Pariisista löytyi 60-luvulla kunnollinen filmikopio ja elokuva sai sen myötä tuoretta huomiota.

7. Mouchette - raiskattu (Mouchette, 1967)
Toinen Jarmuschin ja Kaurismäen yhteinen esikuva on Robert Bresson, ranskalainen lakonisuuden mestari. Georges Bernanosin romaaniin perustuva Mouchette on lohduton elokuva 14-vuotiaasta tytöstä syrjäisessä maalaiskylässä, aikuisuuden kynnyksellä. Kun maailma kohtelee kaltoin, Mouchettelle jää kärsijän rooli Bressonin edellisen elokuvan nimihenkilön Balthazarin mukaan.

8. Seitsemän samuraita (Shichinin no samurai, 1954)
Jarmuschin listan kenties tunnetuin elokuva on Kurosawan seikkailueepos 1500-luvun Japanista, jossa maalaiskylä pestaa suojelijoikseen seitsemän rōninia. Toimintaelokuvan arkkityypiksi muodostunut teos voi olla vähäeleisyydellä pelaavalle Jarmuschille kenties yllättävä valinta, mutta löytyyhän herran filmografiasta myös filosofinen mafia-samuraiteos Ghost Dog. Kahta elokuvaa rinnastaessa Jarmuschin noudattama periaate käy selväksi: hahmot ensin.

9. Katkenneita kukkasia (Broken Blossoms, 1919)
Kun mykkäelokuvan uranuurtaja D. W. Griffithiä syytettiin (aiheellisin perustein) rasismista Kansakunnan synnyssä, hänen kaksi seuraavaa elokuvaansa, Suvaitsemattomuus ja Katkenneita kukkasia ottivat tyystin toisen linjan. Historiallisesti yhdysvaltalaiselle elokuvalle Katkenneita kukkasia kertoo nuoren englantilaistytön ja kiinalaisen miehen rakkaustarinan. Alkuperäistuottaja Adolph Zukor piti elokuvaa aikoinaan kuitenkin niin synkkänä, että irtisanoutui tuotannosta täysin nähtyään leikkauksen. Katkenneista kukkasista tuli kuitenkin Griffithin suurin menestys, ja sen romantiikka vetosi vielä miltei vuosisataa myöhemmin myös Jarmuschiin - hänen vuonna 2005 tekemänsä katkeransuloinen Broken Flowers kumartaa nimellään selvästi Griffithin suuntaan.

10. Rooma avoin kaupunki (Roma, città aperta, 1945)
Rossellinin ohjaama sekä Fellinin ja Sergio Amidein yhdessä kirjoittama Rooma avoin kaupunki lukeutuu italialaisen neorealismin kulmakiviin. Se kertoo kamppailusta Gestapoa vastaan 40-luvun Roomassa ja toimii monessa näkökulmassaan kerrottuna sosiaalisena kommentaarina aikansa tapahtumista. Teos ei vedonnut eskapismia sodan jälkeen kaipaaviin italialaisiin, mutta saavutti arvostusta hiljalleen ja on sittemmin noussut Rossellinin kenties tunnetuimmaksi elokuvaksi.

Jussi Sandhu 10.04.2014 klo 13:29

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...