Pakkomielteiden perässä

"Pyrin elämään niin, etten lopussa katuisi mitään. Yritän aina seurata intohimoni viitoittamaa tietä, koska silloin ei oikein koskaan voi syyttää itseään väärien valintojen tekemisestä. Voi aina todeta seuranneensa intohimoaan."

Jos kävelet mediakouluun ja kysyt opiskelijoilta näiden suosikkielokuvia, voit odottaa jonkin Darren Aronofsky -nimikkeen tulevan mainituksi. Jokainen 45-vuotiaan ohjaajan teoksista on osaltaan avannut nuorten elokuvakatsojien käsityksiä siitä, mihin taidemuoto voi venyä. Voisi melkeinpä sanoa, että Aronofsky on silta Oscar-noteeratun viihteen ja itsepintaisen indien välillä.

Aronofsky on toistaiseksi ohjannut kuusi kirjoltaan varsin erilaista elokuvaa. Teosten maailmat skaalautuvat matematiikasta balettiin, mutta Aronofsky-elokuvissa on kuitenkin tunnistettavia yhteisiä elementtejä: päähenkilöt näyttäytyvät yksin maailmaa vastaan, itsetuhoisten pakkomielteidensä ajamana. Toteutus on aina ollut riehakkaan kunnianhimoinen - silloinkin, kun budjetti on parsittu kokoon lähipiirin lahjoituksista. Eikä suoranaisesti yllätä, että epiikkaan viehtyneen ohjaajan uusin ja nyt teattereihin saapuva teos, Noah, on lainattu suoraan Raamatusta.

Pienen budjetin Pii

Jo pienestä asti elokuvia harrastanut Aronofsky opiskeli animaatiota ja näytelmäelokuvaa Harvardin lisäksi Yhdysvaltain elokuvainstituutissa. Hänen lopputyöelokuvansa "Supermarket Sweep" sai huomiota festivaaleilla ja pääsi opiskelijalyhytelokuvien Oscar-ehdokkaaksikin, mutta ensimmäisen kokopitkän käsikirjoitus-ohjauksen tekeminen viisi vuotta myöhemmin ei ollut silti helppoa.

Vain 60 000 dollaria maksanut Pi (1998) rahoitettiin sadan dollarin suuruisilla piensijoituksilla, joista suurin osa tuli Aronofskyn ystäviltä ja perheeltä. Jotain tuotannon kokoluokasta kertoo, että ohjaajan oma äiti hoiti muonituksen. Elokuvan juoni heijastelee hyvin myöhempiäkin töitä: matemaatikko etsii universumista kaiken selittävää kaavaa, mutta sen löytyessä mieli ei kestä. Esikuvikseen Aronofsky listasi silloin Eurooppalaisten mestareiden (Kurosawa, Fellini, Polanski) lisäksi Tetsuon ohjanneen Shinya Tsukamoton, jonka vaikutus näkyy vahvasti Pi'n visuaalisuudessa.

Vaikka Pi'n budjetti on Hollywoodin näkökulmasta mitätön, tekijöilleen se oli uran kokoinen riski. Se kuitenkin kannatti, sillä Artisan-studio osti elokuvan miljoonalla dollarilla. Rahat palautettiin pikkuinvestoijille sopimusten mukaisesti puolitoistakertaisina. Menestyksekäs festivaalikierros kulminoitui Sundance-palkintoon parhaasta ohjauksesta: portti elokuvateollisuuteen oli vihdoin auki.

"Paineet ovat aina olleet kovat. Jos Pi olisi epäonnistunut, en tiedä mitä urastani olisi tullut. En usko että olisin saanut toista mahdollisuutta. Jos Unelmien sielunmessu olisi epäonnistunut, minua olisi kutsuttu yhden hitin ihmeeksi."

Kahta vuotta myöhemmin tehty Unelmien sielunmessu (2000) oli tekijöidensä lopullinen läpimurto, tiheään leikattu riippuvuuksien ruumiinavaus, joka ansaitsi Ellen Burstynille Oscar-ehdokkuuden. Se viimeistään nosti kaikkien huulille myös Aronofskyn jokaisessa elokuvassa työskennelleet kumppanit, kuvaaja Matthew Libatiquen ja säveltäjä Clint Mansellin. Unelmien sielunmessun score on yksi vuosituhannen vaihteen ikonisimpia, ja sen jousitusta on vaikea kuulla näkemättä päässään Coney Islandia Libatiquen linssin läpi. Mikäli ei ole Sielunmessua nähnyt, on silti todennäköisesti ehtinyt kuulla kyllästymiseen asti jotain muunnelmaa sen teemamusiikista jonkin toisen elokuvan trailerissa.

"Unelmien sielunmessu ei ole tarina heroiinista tai huumeista… Harry-Tyrone-Marion-tarina on hyvin perinteinen heroiinikertomus. Mutta asetettuna rinnakkain Saran tarinan kanssa herääkin kysymys: mikä oikeastaan on huume? Minua kiehtoi ajatus siitä, että ihmisen pään sisäinen monologi on sama, yritti hän sitten lopettaa huumeiden käytön, tai tupakoinnin, tai syömisen laihtuakseen 10 kiloa. Mielestäni tätä teemaa ei ollut nähty elokuvassa aiemmin ja halusin tuoda sen valkokankaille."

Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut The Fountain nilkutti tuotantolimbossa pitkään: Brad Pittin ja Cate Blanchettin vetäytyminen projektista sai Warner Brosin kertaalleen lakkauttamaan tuotannon. Aronofsky pidätti tuolloin itsellään oikeudet julkaista kertomus sarjakuvana, joka toteutuikin. Hugh Jackmanin ja Rachel Weiszin kiinnitykset pääosiin paria vuotta myöhemmin mahdollistivat tuotannon elvyttämisen, joskin budjetti oli tuolloin puolittunut alkuperäisestä.

Kolmella aikajanalla, vuosituhannen säteellä kerrottu tutkielma rakkaudesta ja kuolemasta sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton, mutta on sittemmin noussut jonkinasteiseen kulttistatukseen. Elokuvaa on ylistetty etenkin sen visuaalisuuden vuoksi; tietokoneilla luotujen erikoistehosteiden sijaan Fountainin avaruus on luotu orgaanisilla elementeillä, makrokuvaamalla nesteitä ja mikrobeja. Kuvaaja Libatique puntaroi myöhemmin, että rahalliset rajoitteet tekivätkin kerronnalle vain hyvää:

"Suuri osa alkuperäisestä budjetista koostui visuaalisista tehosteista. "Popcorn-hetket" olivat olemassa budjetin perustelemiseksi ja kohdeyleisön houkuttelemiseksi teatteriin. Pohjimmiltaan elokuvan virtaviivaistaminen auttoi meitä mielestäni kertomaan tarinan tehokkaammin. Se on riisuttu ytimekkäimmilleen: kysymys on kuolemattomuuden etsinnästä, vaikka elämän totuus on kuolevaisuus. Uskon, että loppujen lopuksi elokuvan teema on nyt helpompi kokea."

Fountainia peräkkäin seuranneet The Wrestler (2008) ja Black Swan (2010) ovat Aronofskyn ensimmäisiä elokuvia, joita hän ei ole käsikirjoittanut itse. Alkuperäisidea oli kuitenkin pyörinyt ohjaajan mielessä jo pitkään: hän oli konseptoinut tarinat alun perin yhdeksi elokuvaksi.

Vaikka The Wrestler ja Black Swan ovat itsenäisiä elokuvia, voi niiden välillä nähdä helposti linkin. Wrestlerin Mickey Rourke on kulahtanut showpainija, Black Swanin Natalie Portman nuori balettilupaus. Hahmot ovat eri kohdissa uriensa aikajanoja, mutta katsojalle on ilmeistä, että molemmat vaativat veronsa. Sekä Rourke että Portman saivat Oscar-ehdokkuudet rooleistaan; jälkimmäinen myös voitti.

Arkki täynnä eripuraa

Unelmien sielunmessun tapahtumapaikka on Aronofskylle tuttu hänen lapsuudestaan. Pieni Darren oli myös aikoinaan innostunut showpainista ja hänen siskonsa on opiskellut balettia. "Lapsuudesta saa paljon alkuvoimaa", Aronofsky myöntää. Myös Nooan tarina on vedonnut häneen jo pienestä asti, ja ajatus siihen pohjautuvasta suurelokuvasta on kytenyt mielessä jo Pi'stä lähtien.

"Nooa oli ensimmäinen luonnonsuojelija. Hän oli ensimmäinen ihminen, joka istutti viinitarhoja, joi viiniä ja humaltui. Yllätyin siitä miten säädyttömiä jotkut Raamatun tarinoista ovatkaan - eivät lainkaan lapsille sopivia. Ihmiset makaavat veljensä sisaren kanssa ja saattavat hänet raskaaksi eivätkä tunne omaa lastaan. Sellaiset asiat sensuroitiin uskonnollisesta kasvatuksestamme."

Aronofsky on painottanut, että hän haluaa kertoa elokuvan sekä uskoville että ei-uskoville yleisöille. Paramount-studio on ennakoinut kritiikkiä ja pyrkinyt jopa leikkaamaan elokuvasta uskonnollisesti myötämielisemmän version. New Yorker -lehden mukaan yksi koeyleisöille esitetyistä versioista oli rankasti lyhennetty leikkaus, jonka loppuun oli lisätty gospel-rockia. Sen menestyttyä testinäytöksissä heikosti Aronosky sai kuitenkin pitää oman näkemyksensä. Se nähdään pian teattereissa.

"Noah on vähiten Raamatullinen elokuva, mitä on koskaan tehty. En välitä testiarvioista vittujakaan, elokuvani ovat niiden ulkopuolella", ohjaaja totesi suorasti.

Ennen ilmestymistään Noah on ehditty kieltää jo neljässä muslimivaltiossa, sillä Nooaa pidetään myös islaminuskossa profeettana ja hänen esittämistään siksi loukkaavana.

Hassua kyllä, Noah ei ole ainoa Raamattu-filmatisointi tänä vuonna: Ridley Scottin Mooses-filmatisointi Exodus on jo kuvattu. Miksi Vanha testamentti on nyt huudossa?

"On kulunut viisi vuosikymmentä siitä, kun kukaan on viimeksi tehnyt Raamatullista epookkia", Aronofsky sanoo. "Visuaaliset tehosteet ja elokuvan tekemisen mahdollisuudet ovat kasvaneet räjähdyksenomaisesti. Ja alkuperäiset supersankarimmehan olivat henkilöitä Raamatusta."

Nykyteknologialla on luotu elokuvaan muun muassa kokonainen eläinkunta: Nooan arkki on täynnä hienosäädettyjä mukaelmia oikeista eläimistä. Alan huippuihin kuuluva efektifirma Industrial Light and Magic on kommentoinut elokuvan tehosteita renderöintiajassa laskettuna yhtiön vaativimmiksi.

Aronofskyn uran suuribudjettisin elokuva on nyt joka tapauksessa valmis ja odottaa enää yleisöään. Vaikka ohjaaja näyttäisi tehneen pelkästään omapäisiä ja henkilökohtaisia töitä, hän myöntää kokevansa niiden vastaanoton tärkeäksi.

"Minulle elokuvan katsominen on kuin kävisi huvipuistossa. Pahin pelkoni on, etteivät ihmiset pidä elokuvaani hyvänä huvipuistolaitteena."

Lähteet: Screenrant: Darren Aronofsky Planning Noah's Ark Movie, DP/30: Black Swan, director Darren Aronofsky, Directors Guild of America: The Many Worlds of Darren Aronofsky, IMDB. Haastattelukäännökset: Salla Lehtikangas.

Jussi Sandhu 27.03.2014 klo 15:19

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...