Spike Jonzen monta minää

Spike Jonze oli pitkään mysteeri. 90-luvulla hän oli MTV-sukupolven pioneeri, nuorekas musiikkivideo-ohjaaja, jonka nimeen vannoivat niin Björk kuin Beastie Boyskin. Hän auttoi luomaan brändiä nimeltä Jackass ja osaomistaa yhä Girl-skeittilautayhtiön. Kukaan ei osannut ennakoida, millainen siirtymä täyspitkiin elokuviin olisi.

Vasta kolmekymppisen ohjaajan läpimurto elokuvamaailmaan oli poikkeuksellinen: Being John Malkovich (1999), kafkamainen kertomus elämäänsä ahdistuneen miehen löytämästä portaalista näyttelijä John Malkovichin pään sisään. Sivuosassa ollut Cameron Diaz kommentoi: "Sanotaan, että Hollywoodissa liikkuu vain 14 erilaista käsikirjoitusta. Tämä on numero 15."

Suurta kohinaa Jonzen kahdessa ensimmäisessä kokopitkässä aiheuttikin ennen kaikkea niiden käsikirjoittaja, Charlie Kaufman. Monet laskivat elokuvien keskeiset ansiot yksinomaan käsikirjoituksellisiksi - olihan Adaptationin (2002) päähahmokin Kaufman itse. Jotkut taas herättelivät salaliittoteorioita, joiden mukaan Kaufman olisi kenties vain yksi Jonzen alter egoista.

Pseudonyymeissä ohjaajalla nimittäin piisaa. Spike Jonze on syntyjään Adam Spiegel. Ohjaajanimensä hän on jalostanut vitsikkäästi humoristimuusikko Spike Jonesilta. Tenacious D:hen yhdistettynä hän on Marcus von Bueler. Vuonna 1998 Jonze taas esiintyi kuvitteellisena tanssiguru Richard Koufeyna Fatboy Slimin guerrilla-tyyliin kuvatulla Praise You -musiikkivideolla. Se on luultavasti edelleen hänen tunnetuin esiintymisensä.



Identiteetin kanssa pelataan tavalla tai toisella myös Jonzen kaikissa kokopitkissä: Being John Malkovichissa venytetään ajatusta toiseksi ihmiseksi tulemisesta ja Adaptationissa käsikirjoittaja peilaa sovittamaansa romaania itseensä fiktiivisen kaksoisveljensä kautta. Maurice Sendakin vähäsanaisen lastenkirjan filmatisoinnissa Where the Wild Things Are (2009) tarinan hirviöt ovat heijastumia pojasta itsestään ja Jonzen uusimmassa elokuvassa Her (2013) tekoälyn hallitsema käyttöjärjestelmä yrittää päästä ihastuksensa kanssa jyvälle siitä, mitä on ihmisyys.

Toinen keskeinen ja toistuva teema Jonzen töissä on yksinäisyys. Se koskettaa hänen kaikkien neljän kokopitkänsä päähenkilöitä: Herin Theodorea, Wild Thingsin pikkupoika Maxia, Adaptationin käsikirjoittaja Charlie Kaufmania sekä Being John Malkovichin nukketaiteilija Craig Schwartzia.

"Mielestäni yksinäisyyden, kaipuun, hämmennyksen tai vihan tunteet ovat aivan yhtä syviä aikuisiällä kuin aikuiseksi kasvaessakin", Jonze kommentoi. "Me emme tunne asioita sen vahvemmin kun vanhenemme."

Kollektiivista etsintää

Jonzen lyhyttä, mutta kirjavaa filmografiaa sävyttävät ronskisti sekoitellut kerronnalliset tekniikat. Vaikka kokopitkät ovat kaikki näyteltyjä, ne sisältävät huomattavan määrän todelliseen ympäristöön sulautettuja erikoistehostekuvia. Wild Thingsissa huima kerronnallinen saavutus oli osittain tietokoneanimoitujen nukkehirviöiden luonteva istutus elokuvaan aitoina hahmoina.

Herissä Joaquin Phoenixin esittämä kirjoittaja rakastuu tietokoneensa käyttöjärjestelmään. Koska keskeisellä hahmolla ei ole edes kehoa, vaan pelkkä Scarlett Johanssonin ääni, kuvasuunnittelulta vaaditaan paljon.

Työryhmän luottohenkilöihin ovat Malkovichista saakka kuuluneet production designer K.K. Barrett, leikkaaja Eric Zumbrunnen sekä kuvaaja Lance Acord. Näistä ainoastaan Acord on kerran vaihtunut; Herin kuvasi hollantilainen Hoyte van Hoytema. Jonze puhuu haastatteluissaan luomistyöstä jatkuvasti me-muodossa; prosessi on aina kollektiivista ja lähtee intuitiosta. "Palkkaankin ihmisiä ennemmin tunnepohjalta kuin punniten, mitä he ovat aiemmin tehneet."

Jonzen musiikkivideomenneisyys kaikuu hänen töissään yhä omalaatuisena indie rockina. Where the Wild Things Aren soundtrackin levytti Karen O, Herin ääniraidan takana on Arcade Fire.

"Kolmikymppisenä aloin huomata, etten ole enää kuvausten nuorin tyyppi, mutta pidän siitä. Nuorempien taiteilijoiden kanssa työskentely on jännittävää, ja nautin oppiessani tuntemaan ihmisiä, jotka innoittavat minua. Arcade Firen jäsenet ovat miltei kaikki minua kymmenen vuotta nuorempia ja hyvin tasavertaisia keskenään. Heidän työskentelytapansa on demokraattinen, kuka tahansa ryhmässä voi soittaa ideoitaan toisten päälle", Jonze kehuu.

Her on ensimmäinen alkuperäiskäsikirjoitus, jonka Jonze on kynäillyt omillaan - olkoonkin, että edesmenneen Maurice Sendakin pohjateos Where the Wild Things Areen sisälsi alle kymmenen lausetta ja elokuvallistettiin varsin vapain käsin. Jonze kuitenkin kertoi pitäneensä läheistä yhteyttä Sendakiin tuotannon ajan, kuten Kaufmanillakin oli tavallista enemmän sananvaltaa omiin teksteihinsä.

Jonze myöntää, että hänen elokuvissaan teksti pidetään auki vielä pitkälle jälkituotantoon: Her oli leikkauspöydällä peräti neljätoista kuukautta.

"Käsikirjoituksen viimeinen versio syntyy vasta leikkauksen kuvalukossa - sekä hyvässä että pahassa se on ollut tapamme työskennellä ensimmäisestä elokuvastamme lähtien. Ihailen Coen-veljesten kaltaisia ohjaajia, jotka kuvaavat tekstinsä ja vain leikkaavat siitä valmiin elokuvan. Heidän ei tarvitse kirjoittaa elokuvaa jälkituotannossa. Me emme tiedä, miten se tehdään."

Ennen Heriä Jonzen piti ohjata Kaufmanin Synecdoche, New York (2008). Se päätyi lopulta Kaufmanin itsensä ohjaamaksi, mutta Jonze poimi ystävältään kipinän kirjoitusmetodiin, josta Her lopulta syntyi.

"Kaufman kertoi halunneensa kirjoittaa Synecdoche, New Yorkiin kaikki silloiset ajatuksensa, ideansa ja tunteensa. Se innoitti minua ja yritin tehdä tässä saman... ja usein tuntemukset suhteita tai teknologiaa kohtaan voivat olla ristiriitaisia."

Her on Kaufmanin teksteihin nähden ehkä kerronnallisesti suoraviivaisempi, mutta Jonzen havainnot ovat kaikessa yksinkertaisuudessaankin usein ensivaikutelmaa monitahoisempia. Kolmen ylistetyn kokopitkän jälkeen Herin kirjoittajakrediitti viimeistään tekee Jonzesta monien silmissä itsenäisen auteurin. Mikään leima tuskin silti rajoittaa hänen luomisvimmaansa:

"Haluan vain tehdä mitä tahansa, mikä on minusta jännittävää."

Lähteet: Imdb, Wikipedia, Film.com: Spike Jonze Talks Where the Wild Things Are, Vulture.com: Toughest Scene I Wrote, The Work of Director Spike Jonze, New York Times: Bringing 'Where the Wild Things Are' to the Screen

Jussi Sandhu 20.02.2014 klo 16:40

Uusimmat artikkelit

Dwayne Johnsonin uudessa toimintaseikkailussa hirviöt tuhoavat kaupunkeja

Rampage on 1980-luvun videopeli, jossa pelaajien ohjastamat jättihirviöt tuhosivat kaupunkeja. Nyt siitä on tehty toimintaseikkailu, jonka pääosassa on Dwayne Johnson.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Wallace & Gromitin tekijöiden uusi animaatio oli mammuttiurakka!

Luolamies on Wallace & Gromitin ja Late Lampaan kodin, Aardman-studion, uusin stop motion -animaatiokomedia.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Studiocanal S.A.S

Black Panther on uuden ajan supersankari

Marvel-studion uudessa supersankaritarinassa seurataan T’Challaa, joka palaa kuningasisänsä kuoleman jälkeen kotimaahansa Wakandaan.

Haastattelut: Disney / Toimittanut Jouni Vikman

Liam Neesonin uutuus on Hitchcock-tyylinen psykologinen trilleri

Näyttelijä Liam Neeson ja ohjaaja Jaume Collet-Serra ovat palanneet jälleen yhteen.

JussiHuhtala

Katastrofista taidetta: The Disaster Artist

James Franco käänsi tragikoomisen tositarinan ylistyslauluksi ystävyydelle, taiteelliselle itseilmaisulle ja ylittämättömiä esteitä päin käymiselle.

Toimittanut Jouni Vikman / Haastattelu: Warner Bros.

Näytä lisää artikkeleita...