Onnellisen taiteilijan synkät teemat

"Olen varsin onnellinen mies, mutta jostain syystä työni on usein synkkää. En tiedä miksi, enkä kyseenalaista sitä. En usko, että taiteilijana voisin vain päättää toisin."

Steve McQueen on yllätyksiä täynnä. Jos on nähnyt ohjaajan kaksi ensimmäistä kokopitkää - IRA-vangin toivotonta nälkälakkoa käsittelevän Hungerin (2008) ja seksiaddiktion kautta länsimaisen menestyjämiehen kylmää arvomaailmaa kolisevan Shamen (2011) - ei välttämättä arvaisi niiden tekijäksi leppoisalta vaikuttavaa, rotevaa mustaa miestä.

Eikä kukaan varmasti olisi voinut odottaa, miten suoraviivaisen tunteisiin vetoava hänen kolmas elokuvansa 12 Years a Slave (2013) on. Sitä tuskin aavisti McQueen itsekään.

"En koe, että voisin tehdä amerikkalaisia elokuvia - he pitävät onnellisista lopuista", McQueen ruoti itseään vielä pari vuotta sitten. "Haluan ensisijaisesti haastaa ihmisiä ja heidän olettamuksiaan. Yleisö voi tehdä johtopäätöksensä ihmisistä joita näkevät kankaalla, aivan kuin tosielämässäkin. Se kiehtoo minua elokuvassa. Seuraat hahmoa ja joudut ajattelemaan: onko tämä henkilö erilainen kuin ensin oletin?"

Elämäkerta vei Hollywoodiin

12 Years a Slavessa katsojan on Shameen ja Hungeriin nähden poikkeuksellisen helppoa asettua päähenkilön puolelle: elokuvan protagonisti on Solomon Northup, vapaana miehenä ennen Yhdysvaltain sisällissotaa elänyt musta mies, joka kaapattiin plantaaseille pakkotyöhön 12 vuodeksi. McQueen kertoo kokeneensa eräänlaista velvollisuutta kertoa tarina, koska Northupin omaelämäkerta eksyi hänenkin käsiinsä vaimon suosittelemana täytenä yllätyksenä. "Ihmettelin, miksen ole kuullut tätä uskomatonta kertomusta aikaisemmin. Juuri kukaan ei ollut."

McQueenin töitä yhdistää niiden minimalistisesti väkevä muotokieli, johon ovat mahdollisesti vaikuttaneet luottoleikkaaja Joe Walker ja aiemmin uutis- ja dokumenttikuvaajana toiminut Sean Bobbitt, joka on niin ikään kuvannut kaikki McQueenin kolme kokopitkää. Ne kaikki etenevät juoneltaan suoraviivaisesti ja pysyttelevät varsin etäällä tarinaa havainnoiden, jättäen kuitenkin alavireeseen vahvan yhteiskunnallisen kommentaarin.

12 Years a Slavessa on kuitenkin mukana myös aimo ropaus empatiaa, jonka viimeistään Hans Zimmerin Hollywoodilaisittain tuttu jousimusiikki paljastaa. Kuvaaja Bobbitt kertookin McQueenin halunneen kokeilla perinteisempää kerrontaa. Se on myös tuotantokoneistonsa vuoksi ollut ensemble-työryhmälle poikkeuksellinen kokemus.

"Ensimmäiset elokuvani syntyivät yksinkertaisesti tekemällä ne. Uusin joutui kovaan testiin ennen syntymistään, koska toisin kuin Englannissa, Amerikassa elokuva on teollisuusmuoto. Se oli minusta outoa ja olin hieman pettynyt."

Elokuva ei olisi koskaan mennyt tuotantoon ilman supertähti Brad Pittin roolia näyttelijän lisäksi yhtenä tuottajista. Ohjaaja ja kuvaaja eivät ehtineet nähdä Paul Giamattia ennen tämän kuvauspäivää. "Hän saapui yksityiskoneella, veti kohtauksensa ja lähti takaisin", Bobbitt muistelee virnistäen.

Samalla 12 Years a Slave on McQueenin uran tähän asti menestynein elokuva, joka kahmi muun muassa yhdeksän Oscar-ehdokkuutta mukaan lukien parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen ehdokkuudet. Näyttelijöitä elokuvasta on ehdolla peräti kolme: Chiwetel Ejiofor, Lupita Nyong'o sekä Michael Fassbender, joka on ollut mukana McQueenin jokaisessa kokopitkässä.

Jopa katulampuissa soi blues

Ennen kuin Steve McQueen siirtyi elokuvan pariin hämmentämään ihmisiä nimellään, jonka hän jakaa edesmenneen näyttelijälegendan kanssa, hän oli jo ansioitunut nykytaiteilija. McQueen opiskeli kuvataidetta Lontoossa ja New Yorkista ja on tullut palkituksi töistään, joista osa on videoinstallaatioita, kansainvälisesti lukuisia kertoja. Hänen kuuluisiimpiin töihinsä elokuvien ulkopuolella kuuluu Vondelparkissa Amsterdamissa kahden viikon ajan nähty installaatio "Blues Before Sunrise", jossa 275 katulamppua vaihdettiin väriltään sinisiksi.

"Elokuva on hyvin erilainen formaatti kuin muu taide. Kun ihmisten elämää näytetään 20 jalkaa pitkällä valkokankaalla, se poikkeaa mukavasta maalauksesta. Elokuva voi olla enemmän kuin raportti tai romaani - se luo kuvia, joita ihmiset eivät ole koskaan ennen nähneet, tai kuvitelleetkaan näkevänsä, ehkä koska jonkun muun on täytynyt ne kuvitella."

Vaikuttajikseen McQueen listaa tekijöitä Buster Keatonista Billy Wilderiin ja Jean Vigosta Andy Warholiin. Se ei ole ihme, silä McQueen antaa välillä kuviensa käydä näennäisesti jopa tyhjäkäynnillä: Hungerin ehkä mieleenpainuvinta kuvastoa ovat lattialla loputtomiin liukuvat mopit. 12 Years a Slavessa yksittäisten kuvien maltillisuus on valjastettu piinaavimmaksi yhdessä pitkässä hirttokuvassa, joka ei tunnu loppuvan.

Koska kameran katse ei aina käänny pois, on 12 Years a Slave McQueenin muiden elokuvien tavoin paikoitellen peittelemättömän graafinen. Ohjaajaa eivät kuitenkaan ikärajat ole koskaan huolettaneet.

"Kun kuulin ikärajatermin NC-17, luulin ensin että kyseessä on jokin rap-yhtye. Itse asiassa pidän ajatuksesta että teen jotain josta kukaan ei todella puhu."

Luomistyön rankkuuden kuvaaja Bobbitt kuittaa olankohautuksella. "Tämähän on fiktiota. Aiemmassa työssäni kuvasin, kun ihmisiä oikeasti ammuttiin."

"Taide ei voi korjata mitään, se voi vain observoida ja kuvastaa", McQueen jatkaa. "Mutta on tärkeää, että siitä tulee kohde, jonka voi katsoa, josta voi keskustella ja johon viitata. Elokuvan ympärille voi syntyä enemmän keskustelua kuin sen käsittelemän teeman, sillä elokuva on jo itsessään jonkun näkemys, kehittyneempi lähtökohta."

Lähteet: IMDB / Wikipedia / Camerimage (Sean Bobbittin lehdistötilaisuus)

Jussi Sandhu 30.01.2014 klo 18:20

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...