The Act of Killing leikkii sarjamurhia

Marraskuun ensimmäisen viikon Docventures-elokuva The Act of Killing, suomeksi varsin tökerösti käännetty He tappoivat öisin, lienee dokumenttisarjan kohutuin ja hämmästyttävin dokumentti. Elokuvan kohdalla tuntuisi liian yksinkertaistetulta puhua viime vuosien merkittävimmästä dokumenttitapauksesta, mutta yhtään kevyemmälläkään tunnutuksella teosta ei voi huomioida.

Joshua Oppenheimerin, Christine Cynnin ja nimettömänä kreditoidun ohjaajan elokuvan keskiössä ovat Indonesian vallankaappauksessa vuonna 1965 raakoja murhia suorittaneet rikolliset, jotka ovat maassaan edelleen sankarin asemassa tuhansia kommunistiksi syystä tai toisesta nimettyjä ihmisiä tapettuaan. Oppenheimer pyytää miehiä elämään uudelleen vallankaappauksen väkivaltaisia tapahtumia näyttelemällä niitä vapaavalintaisilla tulkinnoilla. Miehet ideoivat ja näyttelevät itse teatraalisia esityksiä teoistaan, jotka vaihtelevat tyyliltään amerikkalaisia mafiaelokuvia mukailevista toimintaesityksistä kummallisiin musikaalinumeroihin. Tarinan pääroolissa nähdään tunnettu rikollinen Anwar Congo, joka elää nykyisin Indonesiassa seesteistä elämää isoisänä ja puolisotilaallisen Pancasila Youth -liikkeen perustajana.

Absurdeista murhanäytelmistä huolimatta elokuvassa kylmäävintä ja hätkähdyttävintä on nähdä Congon silmissä hetki hetkeltä heräävä tuska ja ymmärrys omista teoistaan ja hiljainen pyrkimys paeta totuutta ja toistuvasti öisin kiusaavia painajaisia näennäisesti normaaliin elämään. Vaikka Congo tarinoi hyväntuulisena siitä, kuinka siistiä yli tuhannen ihmisen rautalangalla kuristaminen oli vähäisen verenvuodon vuoksi, mies joutuu toisinaan jopa fyysisen pahoinvoinnin valtaan kuvaillessaan tekojaan. Oppenheimer saa elokuvassaan ilmennettyä raastavasti, että vaikka Congo miehineen kuinka muuta väittää, julminkaan sarjamurhaaja ei voi sivuuttaa tekojaan kevyenä rutiinityönä - jos oman mielensä niin pakottaa uskomaan, pahimmillaan keho väittää vastaan.

Poikkeuksellinen idea iski yleisöön

Elokuvan idea on kansanmurhasta kertovalle dokumentille totaalisen poikkeuksellinen ja ennenäkemätön lähestymiskulma. Dokumentista on kommentoitu, että idea on pohjimmiltaan sama kuin jos natsit laitettaisiin elämään uudelleen ja näyttelemään suorittamiaan joukkotuhoja. Oppenheimer on kuitenkin itse kieltänyt tämän sanoen, että tilanne ei ole verrannollinen, koska natsit eivät ole enää vallassa, toisin kuin Indonesiassa, missä murhaajat nauttivat edelleen kansansuosiota. Se näkyy myös siinä, että elokuvan työryhmästä suurin osa kulkee nimellä Anonymous. Aihe on edelleen Indonesiassa niin arka, että elokuvan tekijät eivät uskaltaneet julkaista nimiään elokuvassa eivätkä ole olleet mitenkään mukana elokuvan edustamisessa. Jopa elokuvan kolmas ohjaaja on salannut identiteettinsä henkensä suojelemiseksi.

Niin katsojat, elokuva-alan ammattilaiset kuin kriitikotkin ovat huokailleet hämmästyksestä elokuvan äärellä ympäri maailmaa. Elokuvan nähtyään dokumenttielokuvan suurmiehet Werner Herzog ja Errol Morris lupautuivat elokuvan vastaaviksi tuottajiksi, ja Herzog kommentoi teoksen olevan koko vuosikymmenen voimakkain ja vaikuttavin dokumenttielokuva. Vaikka reilun vuoden ikäistä elokuvaa ei ole vielä edes julkaistu kaikissa levitysmaissa, se on voittanut jo kymmeniä palkintoja ympäri maailmaa ja on luonnollisesti herättänyt myös Oscar-kohua, vaikka monet ovat arvelleet sen olevan liian rohkea ja omalaatuinen konservatiiviselle Oscar-akatemialle.

Uusi elokuva tekeillä

Alunperin Indonesian kansanmurha tuli Oppenheimerille aiheena hieman sattumalta. Vuosia sitten elokuva-alan ammattilaisten työpajassa ideoitiin elokuvia eri ihmisryhmien kärsimyksistä, joita globalisaatio on aiheuttanut. Oppenheimerin aiheeksi arvottiin indonesialaisen öljypalmuplantaasin työntekijöiden tilanne, joka johdatteli amerikkalaissyntyisen ohjaajan alunperin Indonesiaan. Vaikka ohjaaja kommentoi The Act of Killingin jälkeen pelkäävänsä Indonesiaan palaamista, mies on rohkeasti uskaltanut palata aiheeseen ja työstää tällä hetkellä The Look of Silence -nimellä kulkevaa elokuvaa uhrien omaisten näkökulmasta. Se itse asiassa olikin Oppenheimerin alkuperäinen ajatus Indonesian historian käsittelyyn, jo ennen The Act of Killingia. Tehtävä osoittautui kuitenkin ennakkotuotannon aikana mahdottomaksi; armeijan edustajat kielsivät ihmisiä kertomasta mitään.

The Act of Killing on kuitenkin saanut avarrettua Indonesian keskusteluilmapiiriä sen verran, että ihmiset ovat pikku hiljaa uskaltaneet kohdata tabuiksi hiljennettyjä kipeitä muistojaan ja avautuneet analysoimaan omaa historiaansa. Elokuvan saa Indonesian alueella ladata katsottavakseen ilmaiseksi ja paikallinen Netflix levittää siitä pidennettyä director's cut -versiota, mitä ei esimerkiksi Suomen tv:ssä nähdä.

The Act of Killingissä on varsin huomionarvoista se, että enemmän kuin erinomaisena dokumenttina, se kanonisoitunee elokuvahistoriaan yhtenä tärkeimmistä koskaan tehdyistä elokuvista. Teos, joka saa yli 200 miljoonaa kattavan kansan käsittelemään omaa julmaa historiaansa, sarjamurhaajia kohtaamaan omat tekonsa ja muun maailmaan näkemään jotain sellaista mitä elokuva ei ole koskaan ennen pystynyt näyttämään, on varmasti kaiken ylistyksensä arvoinen - ja todellakin ehkäpä merkittävimpiä katsomiskokemuksia mitä katsoja ruudun toisella puolella voi saada.

Niina Virtanen 31.10.2013 klo 14:18

Uusimmat artikkelit

Stephen Kingin kuollut projekti heräsi henkiin

Kauhumestari on taas kovassa huudossa.

Jouni Vikman

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...