Vuosikymmenten kuvaukset

Richard Linklaterin Rakkautta ennen keskiyötä saa odotetun Suomen ensi-iltansa perjantaina 2.8. Se on kolmas elokuva ohjaajan 1995 alkaneeseen, kauttaaltaan kiiteltyyn Before-trilogiaan, jonka kussakin osassa seurataan päivän ajan, kuinka Ethan Hawke ja Julie Delpy löytävät toisensa ja itsensä eri kolkista Eurooppaa.


Vaikka saman aihion pariin palaaminen kymmenen vuoden välein (Rakkautta ennen auringonlaskua ilmestyi 2004) vaikuttaa elämäntyöltä, kyseessä ei ole todennäköisesti edes ohjaajansa pitkäjänteisin elokuva. Linklater on nimittäin vuodesta 2002 lähtien valmistellut Boyhood-nimistä elokuvaa, jonka odotetaan valmistuvan parin vuoden sisällä. Siinä, missä Rakkautta ennen -elokuvat ovat olleet kymmenen vuoden välein hauduteltuja kokopitkiä, Boyhoodia on konkreettisesti kuvattu tuotantonsa jokaisena vuotena. Niinpä katsojat tulevat elokuvassa näkemään toistaiseksi varsin tuntemattoman päänäyttelijä Ellar Salmonin varttuvan kuusivuotiaasta pojankoltiaisesta nuoreksi aikuiseksi.


Linklaterin omistautuminen projekteilleen on vähintään kunnioitettavaa, mutta Boyhood tai Rakkautta ennen -elokuvat eivät silti ole ainoita teoksia, joissa näyttelijät todella vanhenevat elokuviensa mukana. Saattoihan Daniel Radcliffenkin nähdä selättävän murrosikänsä kahdestatoista 22-vuotiaaksi, olkoonkin että siihen meni 8 Harry Potter -elokuvaa. Rakkautta ennen keskiyötä nyökkäsi inspiraatiotaan Ingmar Bergmanille ja erityisesti elokuvalle Kohtauksia eräästä avioliitosta (1973), jonka päähahmojen, Liv Ullmannin ja Erland Josephsonin pariin ohjaaja palasi kolmekymmentä vuotta myöhemmin jäähyväiselokuvallaan Saraband (2003).


François Truffaut puolestaan teki Jean-Pierre Léaudista ranskalaisen uuden aallon ikonin esikoiselokuvallaan 400 kepposta (1959), jossa Léaud näytteli nuorta Antoine Doinelia. Kasvutarinan oli määrä päätyä kepposten hiekkarannalle, mutta Doinel nähtiin vielä kaikkiaan kolmessa Truffaut'n elokuvassa (Varastettuja suudelmia 1968, Nuoripari 1970, Rakkaus karkuteillä 1979).

Boyhood-temppua on yrittänyt myös Tanskan ylpeys Lars von Trier. Dimensionia alettiin kuvaamaan vuonna 1991 ja sen oli määrä saada ensi-iltansa ohjaajansa 68. syntymäpäivänä vuonna 2024. Vaikka Trier sai luottonäyttelijänsä Udo Kierista ja Stellan Skarsgårdista lähtien kameran eteen ensimmäisten vuosien aikana, ohjaaja itse kadotti uskonsa projektiin ennen vuosituhannen vaihdetta ja hylkäsi sen. Kuvatusta materiaalista koostettiin 2010 puolituntinen lyhytelokuva, mutta kaavailtua "filmimonumenttia tulevaisuuteen" siitä ei koskaan tullut.


Jos aika ei tuhoa kunnianhimoa, se voi loppua kesken.

Venäläisen animaation mestari Juri Norstein tunnetaan ehkä parhaiten lyhytelokuvastaan Siili sumussa (1975), mutta päätyönään hän on työstänyt vuodesta 1981 saakka kokoillan animaatiota Päällysviitta. Se on filmatisointi Nikolai Gogolin samannimisestä novellista, jossa Pietarilaisen puhtaaksikirjoittajan päällysviitta ryöstetään.

Norsteinin toteutustyyli on pala-animaatiota, mutta Päällysviitan kuvat liikkuvat tavallista useammassa syvyystasossa ja niiden animointi on ollut siksi poikkeuksellisen raskasta. Vaikka Norsteinin ei tarvitse huolehtia näyttelijöidensä mielenkiinnosta, hänen oma ikänsä saattaa estää elokuvaa valmistumasta: vuonna 2007 valmista materiaalia oli syntynyt vasta puoli tuntia.

Tietokoneiden käyttäminen apuvälineenä ei ole käsityöpuristille tietenkään edes optio. Niinpä edelleen työstettävä Päällysviitta onkin rikkonut Richard Williamsin The Thief and the Cobbler -animaation maailmanennätyksen pisimpään kestäneestä yksittäisestä elokuvatuotannosta.

Dokumentin saralla pitkän aikavälin projekteja on nähty toki enemmänkin. Michael Aptedin ja Paul Almondin luotsaama Up-dokumenttisarja lienee kuitenkin genrensä tunnetuin edustaja: elokuvissa on seurattu neljäntoista hyvin erilaisesta taustasta tulevan brittiläisen elämää seitsemän vuoden välein, vuodesta 1964 saakka, jolloin he olivat kaikki seitsenvuotiaita. Kahdeksan dokumenttia ja 48 vuotta myöhemmin vain yksi neljästätoista päähenkilöstä on jättänyt projektin kesken.

Tuotantoyhtiön tarkoituksena oli alun perin osoittaa Up-elokuvilla yhteiskunnassa vallitsevien luokkaerojen armottomuus. Ensimmäiseen dokumenttiin kaavailtiin jopa kohtausta, jossa lapset olisivat seisoneet rivissä ja heistä olisi osoitettu ennustumaisesti kolme hyvätuloisimpien perheiden lasta, kertoen että vain nuo kolme tulisivat taustansa vuoksi menestymään elämässään.


Pitikö hypoteesi kutinsa? Se kannattaa katsoa itse dokumenteista, joista viimeisin (56 Up) ilmestyi vuonna 2012.


Ja lopuksi vielä rohkaisu: jos linssilude syystä tai toisesta jättääkin projektin, näyttelijää voi aina vaihtaa kesken elokuvankin. Sen tietää Ed Woodkin.

Jussi Sandhu 01.08.2013 klo 19:27

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...