Jeesus-elokuvien kohuttu kaanon

Siinä missä tietyt jouluelokuvat Ihmeellisestä elämästä Lumiukkoon ovat muodostuneet monien kotien vuosittaiseksi perinteeksi, harva käpertyy pitkäperjantain iltana kotiteatterin ääreen suosikkipääsiäiselokuvansa parissa. Joulupukki on toki lyönyt Hollywoodissa itsensä läpi Pääsiäispupua paremmin, mutta Jeesus-elokuvien suhteen tarjonnassa ei ainakaan ole pulaa. Jo IMDB:n epätäydellinen listaus (josta puuttuu muun muassa Scorsesen Viimeinen kiusaus) löytää kirjoitushetkellä Nasaretilaisesta 368 hahmokuvausta vuodesta 1897 tähän päivään saakka.

Koska täysmaratoni aiheesta venähtäisi reippaasti sukkasunnuntaita pidemmälle, Leffatykki purkaa seuraavassa pääsiäisjuhlan tärpeiksi keskeisiä Jeesus-filmatisointeja. Parituhatta vuotta sitten eläneen uskonnollisen johtohahmon elämästä ei tietenkään kaikkien kelpuuttamaa totuutta löydy, joten kulmana toimikoon teosten nostattama kohu.













Pasolini: Matteuksen evankeliumi (1964)

Mikä: Toteutukseltaan äärimmäisen riisuttu, tekstiltään koko ensimmäisen evankeliumin kattava filmatisointi. Ohjaaja valitsi pohjatekstiksi Matteuksen, koska "Johannes oli liian mystinen, Markus karkea ja Luukas sentimentaalinen. [...] Matteus oli kaikista realistisin, lähinnä sitä maallista todellisuutta, jossa Kristus vaikutti."

Vastaanotto: Pasolinin tausta ateistina ja kommunistina väritti epäsuotuisasti elokuvan tulkintaa sen ilmestyessä, vaikka lopputulos on nykypuulla mitattuna varsin maltillinen. Jeesus esitetään vahvana julistajana, mutta ironisoimatta. Vaikka Venetsian elokuvajuhlien ensi-illassa yleisöä oli kertynyt buuaamaan Pasolinille ennen esitystä, Matteuksen evankeliumi sai näytöksen jälkeen raikuvat aplodit ja voitti festivaalilla sekä OCIC- että tuomariston palkinnon. Se pääsi vuonna 1995 myös Vatikaanin valkkaamalle kaikkien aikojen parhaiden elokuvien listalle.


Jewison: Jesus Christ Superstar (1973)

Mikä: Andrew Lloyd Webberin ja Tim Ricen alun perin säveltämä rock-ooppera. Lähtökohtana oli näyttää Jeesus Juudaksen silmien läpi tavallisena ihmisenä. Tapahtumat keskittyvät viikkoon ennen ristiinnaulitsemista. Marc Webb on kiinnitetty ohjaamaan uusintaversiota, joka ilmestynee vuonna 2014.

Vastaanotto: Broadway-musikaalin muodostuttua hitiksi elokuvaversiokin menestyi lippuluukuilla erinomaisesti. Jotkut kristilliset ääriliikkeet kritisoivat musikaalin nuorekasta viihteellisyyttä ja Jeesuksen esittämistä "pelkkänä ihmisenä", vaikkakin Tim Rice kommentoi ettei elokuva ota sen suhteen kantaa suuntaan tai toiseen. Vaikka "Golden Turkey Awards"-kirjassa Ted Neeley saa kyseenalaisen arvonimen kaikkien aikojen huonoimpana Jeesuksena, sekä Neeley että Juudasta esittänyt Carl Anderson pokkasivat suorituksistaan Golden Globe -ehdokkuudet.











Scorsese: Kristuksen viimeinen kiusaus (1988)

Mikä: Martin Scorsesen pitkän uran ehkä kiistanalaisin teos perustuu Nikos Kazantzakiksen romaaniin. Tarinan keskeinen konflikti syntyy Jeesuksen haluttomuudesta olla messias. Rooleissa nähdään muiden muassa Willem Dafoe Jeesuksena, Harvey Keitel Juudaksena ja David Bowie Pontius Pilatuksena (!).

Vastaanotto: Elokuva nostatti protestointia jo kauan ennen ensi-iltaansa. Tapetilla oli ennen kaikkea rienaavaksi koettu unikohtaus, jossa Jeesus rakastelee Maria Magdalan kanssa. Ranskassa elokuvaa esittäneisiin teattereihin kohdistettiin jopa terrori-iskuja haju- ja kyynelkaasupommein. Yli puolet ranskalaisista teatterilevittäjistä reagoi jättämällä elokuvan ulos ohjelmistostaan, mutta kansainvälisesti teos sai kohunsa ansiosta huomattavasti suunniteltua mittavamman levityksen. Scorsese sai ohjauksesta myös Oscar-ehdokkuuden.


Gibson: Passion of the Christ (2004)


Mikä: Näyttelijänä ja sittemmin eriskummallisena miehenä tunnetun Mel Gibsonin gore-näkemys Jeesuksen kahdestatoista viimeisestä tunnista. Dialogi on arameaa ja varsin vähäistä, mutta kidutuskuvasto puhuu puolestaan.

Vastaanotto: Amerikkalaisen Anti-Defamation Leaguen esittämät antisemitismisyytteet elokuvan tiimoilta nousivat uudelleen otsikoihin, kun Gibson tilitti paria vuotta myöhemmin rattijuopumuksensa pidätyksen yhteydessä juutalaisten olevan syypäitä kaikkiin maailman sotiin. Korkeista ikärajoistaan huolimatta elokuva tuotti kansainvälisesti yli 600 miljoonaa dollaria; myös Suomessa tarkastamo asetti ikärajaksi K-18, mutta Passionista tuli ikärajaluokkansa toiseksi menestynein elokuva ensi-iltaviikonlopun tuloissa mitattuna. Myöhemmin Valtion elokuvatarkastamo teki huomautuksen elokuvasta seurakunnille, jotka olivat esittäneet elokuvaa rippileireillä.

Erityismaininnan Passiokeskustelussa ansaitsee aihetta käsitellyt South Park -jakso "Passion of the Jew", jonka loppupäätelmässä Stan toteaa: "If you wanna be Christian, that's cool, but, you should follow what Jesus taught instead of how he got killed. Focusing on how he got killed is what people did in the Dark Ages and it ends up with really bad results."



Verhoeven: Jesus of Nazareth (20XX)

Mikä: Yhteiskuntakriittinen hollantilaisohjaaja kaavailee tuoreeltaan Suomessakin julkaistusta esseekirjastaan "Jeesus Nasaretilainen" fiktioelokuvaa, jossa hänen mukaansa myytit riisuttaisiin kiehtovan henkilön ympäriltä. Vuosien rahoitusmetsästyksen jälkeen elokuva näyttäisi menevän viimein tuotantoon Roger Avaryn käsikirjoittamana. Scorsesen Kiusauksen mukaisesti Verhoeven uskoo, ettei Juudas pettänyt Jeesusta. Lisäksi tulevassa filmatisoinnissa saatetaan nähdä kohtaus, jossa Jeesus saa alkunsa roomalaisen sotilaan raiskatessa Marian Galileassa.

Vastaanotto: Ensimmäiset protestiäänet on jo heitetty. Vanha satiirikko ehtinee lunastaa ristitulesta itselleen vielä PR-potin, jonka rinnalla Basic Instinctin kuulustelukin kalpenee.


Mikäli Raamatun tapahtumien konkreettinen filmatisoiminen tuntuu turhan järeältä palalta purtavaksi, ei hätää: epäsuoriksi messiaskertomuksiksi tulkittuja elokuvia riittää toki myös. Myyttiset tarinat ylösnousemuksesta, uhrauksesta ja yliluonnollisesta johdatuksesta ovat muovautuneet tutkijoiden (ja toisinaan toki tekijöiden itsensäkin) näkemyksissä vaikkapa sellaisiksi elokuviksi kuin Matrix, E.T., Päivä jona maailma pysähtyi, Robocop, Breaking the Waves ja Leijonakuningas.

Suuressa kirjassa on rinnastuksille kaltevat pinnat, joten listaa voinee jatkaa ikuisuuteen. Mikä on oma suosikkisi?


You said it, man.

Jussi Sandhu 28.03.2013 klo 02:02

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...