Internet mullisti myös elokuvan

Viimeisimmät internetin tarjoamat elokuvaan liittyvät villitykset ovat viime vuosina räjähdysmäisesti kasvaneet tilausvideopalvelut. Esimerkiksi loppuvuonna 2012 Suomeen rantautunut Netflix tarjoaa alle kymmenen euron kuukausihinnalla satoja elokuvia ja tv-sarjoja eri genreistä ja eri vuosikymmeniltä. Suomessa vastaavanlaisia kilpailevia palveluita ovat esimerkiksi Viaplay, HBO Nordic sekä viimeisimpänä tuore CMoren verkkoversio Filmnet. Lisäksi erilaiset kodin viihdepaketit kuten Elisa Viihde ja tv-kanavien maksulliset verkkosisällöt kilpailevat tilausvideopalveluiden kanssa.



Kiihkeästi Suomeen odotetun Netflixin ansioista katsojat ovat löytäneet tilausvideopalvelut ja maksullisista käyttäjistä käydään palveluiden kesken kovaa kilpailua. Myös käyttäjät tietävät sen, ja ovatkin valmiita korottamaan ääntään laadukkaita palveluita saadakseen. Kuin HBO Nordic ilmoitti Suomeen saapuessaan, että yhtä ilmaista kokeilukuukautta varten pitää sitoutua maksulliseen palveluun vuodeksi, verkkokansa älähti. HBO Nordic reagoi kohuun nopeasti ja poisti vaatimuksensa vuoden sitoutumuksesta - harvalla on varaa pitää vihollisia internetissä.


Tilausvideopalvelut ovat ensisijaisesti vastaus koko verkon olemassaolon ajan kukoistaneeseen piratismiin. On arvioitu, että 11-18 prosenttia kaikesta verkon käytöstä on tekijänoikeussuojatun materiaalin laitonta jakamista ja lataamista. Suuri osa tästä määrästä on elokuvia, erityisesti amerikkalaisia sellaisia. Missään tapauksessa tilausvideopalvelut eivät tule piratismia kokonaan poistamaan, mutta se, että tilausvideopalveluista on pienellä korvauksella mahdollista nähdä paikoittain harvinaisiakin elokuvia heti korkealaatuisena ja laillisesti, luulisi vaikuttavan satunnaislatailijoiden toimintaan. Ainakin olisi syytä vaikuttaa, sillä BBC uutisoi syyskuussa 2012, että Birminghamin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan piratismin valvonta on todellisuudessa laajempaa kuin mitä yleisesti kuvitellaan. Kolmevuotisen tutkimuksen aikana kävi ilmi, että kun BitTorrent-latauspalvelun käyttäjä lataa koneelleen jonkin sen hetkisistä sadasta ladatuimmasta elokuvasta, käyttäjä listautuu IP-osoitteita keräävälle valvontalistalla todennäköisesti kolmen tunnin sisään.

Uusin tilausvideopalveluiden kehittämä innovaatio on täysin ennennäkemättömän sisällön tarjoaminen. Netflix lisäsi helmikuussa 2013 palveluunsa poliittisen draamasarja House of Cardsin, Netflixin tuottaman ja vain siellä nähtävän laatudraaman, jonka tekijöinä on esimerkiksi sellaisia kovan luokan konkareita kuin David Fincher ja Kevin Spacey. On vain ajan kysymys koska tilausvideopalvelussa nähdään ensimmäinen palvelun kustantama ja eksklusiivisesti esittämä pitkä elokuva.



Joukolla rahoittamaan pieniä tuotantoja

Sen lisäksi, että tuhannet elokuvat ovat nykyaikana käden ulottuvilla ilman kotoa poistumista, on niiden tekeminenkin muuttunut verkon myötä. Erityisesti erilaiset joukkorahoituspalvelut ovat tarjonneet mahdollisuuden pienillekin tekijöille hankkia budjettia elokuvahankkeilleen yksittäisiltä ihmisiltä. Tunnetuin joukkorahoituspalvelu on amerikkalainen, vuonna 2009 alkunsa saanut Kickstarter. Kickstarterissa on kerätty rahoitusta elokuvien lisäksi esimerkiksi musiikkiin, peleihin, sarjakuviin, journalismiin ja erilaisiin yksityisiin taideprojekteihin. Elokuvahankkeissa vastineeksi lahjoituksista voidaan lahjoittajille tarjota esimerkiksi nimeä lopputeksteihin, merchandise-tuotteita tai ainutlaatuista kokemusta, esimerkiksi vierailua kuvauksissa tai tekijöiden tapaamista. Muita vastaavanlaisia joukkorahoituspalveluita ovat esimerkiksi Indiegogo ja suomalainen Mesenaatti.

Toisin kuin suuret Hollywood-studiot saattoivat aikoinaan kuvitella, joukkorahoituspalveluista on rahoittajana nousemassa merkittävä kilpailija suurille tuotantokoneistoille. Mashable kertoi tammikuussa 2013, että elokuvantekijät ovat keränneet Kickstarterissa palvelun avaamisen jälkeen yli 100 miljoonaa dollaria. Tämän vuoden Oscar-gaalassa oli ehdolla kolme Kickstarterissa rahoitusta hankkinutta elokuvaa; Inocente, Kings Point ja Buzkashi Boys, joista Inocente voittikin parhaan lyhyen dokumenttielokuvan Oscarin.

Myös tunnetummat pitkät elokuvat ovat pikkuhiljaa kääntyneet joukkorahoittamisen puoleen. Paul Schraderin ohjaama ja Bret Easton Ellisin käsikirjoittama eroottinen trilleri The Canyons keräsi viime vuonna 100 000 dollarin tavoitteensa sijaan Kickstarterissa lähes 160 000 dollaria, eli jopa enemmän kuin havitteli. Suositun amerikkalaisen tv-sarja Veronica Marsin elokuvaversio pisti vielä paremmaksi. Elokuva tavoitteli 2 miljoonaa dollaria, mutta rahaa on kertynyt jo lähes tuplasti enemmän, 3,7 miljoonaa. Tämä siitä huolimatta, että keräysaikaa on tämän jutun kirjoittamisen aikaan vielä reilut pari viikkoa jäljellä. Suomessa joukkorahoittamista on yritetty tunnetuimmin surullisenkuuluisassa Mannerheim-elokuva-projektissa, missä myytiin 50 €:n ennakkolippuja, jotka voi käyttää kun elokuva saapuu teattereihin. Ongelmallista tässä on kuitenkin se, että mikäli elokuva ei koskaan valmistu, lain mukaan lipunostajien katsotaan antaneen tuotantoyhtiölle rahalahjoja, mikä täyttää rahankeräyksen tunnusmerkit.

Joukkorahoittamisen ehdoton etu tuotantoyhtiöön tai studioon verrattuna on sen mahdollistama itsenäisyys. Parhaassa tapauksessa elokuva voi saada jopa enemmän tukea kuin toivoo, mitä tuskin tapahtuisi tuotantoyhtiön kanssa, ja saa silti säilyttää oikeuden omaan projektiinsa ja vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Musiikkibisneksessä kohuttiin muutama vuosi sitten tarvitaanko levy-yhtiöitä enää, ehkäpä pian elokuvabisneksessä mietitään mikä on tuotantoyhtiöiden välitön tarve, kun katsojat ovat valmiita maksamaan jo tuotantovaiheessa siitä, että saavat auttaa maailmaan sellaisia elokuvia mitä haluavat nähdä.

Katsojalla suurempi valta kuin koskaan aiemmin


Se mikä oikeastaan kaikkia verkon elokuvaan tuomia uusia mahdollisuuksia yhdistää, on ennen kaikkea yleisön ääni. Verkon myötä yleisöllä on mahdollisuus vaikuttaa elokuvan sisältöön ja tuotantoon jo ennen sen tekoa, kommentoida sitä tekovaiheessa ja parhaassa tapauksessa päästä tavalla tai toisella mukaan elokuvaan.



Yksi innovatiivisimpia yleisöä ja tekijöitä yhdistävä keksintö on suomalainen Wreckamovie-verkkopalvelu. Iron Sky -elokuvan tamperelaisten tekijöiden luoma palvelu tarjoaa mahdollisuuden hankkia muiden alan ihmisten, harrastajien ja fanien tukea ja näkemyksiä erilaisiin audiovisuaalisiin projekteihin, sekä vaikkapa rekrytoida tekijöitä projektillensa. Wreckamovie uskoo ensisijaisesti sellaiseen yhteisön voimaan, mitä pienessä piirissä, tuotantoyhtiön suljettujen ovien takana ei olisi mahdollista toteuttaa. Tunnetuin Wreckamoviesta noussut projekti on palvelun perustajien oma elokuva Iron Sky. Myös tekijöiden Iron Skyta edeltänyt, ensimmäinen pitkä elokuva Star Wreck: in the Pirkinning käytti verkkoa hyväkseen modernein keinoin. Amatöörituotantona toteutettu projekti teki elokuvan erikoisefekteja verkossa yhteistyössä aktiivisen faniyhteisön kanssa, ja laittoi valmiin elokuvan ilmaiseksi nettiin. Noin yhdeksän miljoonaa kertaa ladattu Star Wreck onkin mahdollisesti Suomen katsotuin elokuva.

Internetin suurin aikaansaannos on yksinkertainen: se on antanut ihmisille jokaisessa maailman kolkassa mahdollisuuden vaikuttaa, olla osana ja saada äänensä kuuluville. Koskaan aikaisemmin ei ole ollut tapoja osallistaa tavallisia ihmisiä ympäri palloa elokuvan tekoon, rahoittaa sitä, kommentoida, katsoa tai tehdä elokuva-arvosteluja kaikkien nähtäväksi. Verkkotoiminta elokuvan ympärillä on kohdannut 20 vuoden aikana myös melko ironisen käänteen: siinä missä alun perin ihmiset vain latailivat laittomasti ja ilmaiseksi elokuvia netistä, nyt katsojat ovat valmiita maksamaan verkkopalveluiden avulla siitä, että oikeat elokuvat ylipäätään tulevat tehdyiksi. Nykypäivän verkossa elävä katsoja tietää oman arvonsa ja valtansa, ja pitää huolen ettei oma ääni ei jää kuulumatta.

Niina Virtanen 21.03.2013 klo 19:33

Uusimmat artikkelit

Stephen Kingin kuollut projekti heräsi henkiin

Kauhumestari on taas kovassa huudossa.

Jouni Vikman

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...