Pieni askel hahmolle, mittava loikka scifille

Viikon kotivideouutuus John Carter, joka alisuoriutui alkuvuonna teattereissa Disneyn kaikkien toiveiden vastaisesti, tuntuu moneen kertaan nähdyltä scifiseikkailulta vieraalla planeetalla, jolla ei ole mitään uutta tarjottavaa genrelleen. Tämä on melko ironista ottaen huomioon sen, että elokuvan nimihahmolla on takanaan satavuotinen historia, jolle tieteisfiktion genre on paljosta velkaa.

John Carterin taustalta löytyy kirjailija nimeltä Edgar Rice Burroughs (1875-1950), joka muistetaan myös Tarzanin luojana. Hän oli monien aikalaistensa tavoin 1900-luvun alussa vakuuttunut siitä, että Marsin pinta oli täynnä keinotekoisia kanavia, jotka todistivat joko nykyisen tai muinaisen elämän olemassaolosta punaisella planeetalla. Tämä oli tausta, jota vasten Burroughsin luoma Yhdysvaltain sisällissodan veteraani astraalimatkasi Marsiin. Siellä Carter omasi yli-inhimilliset voimat, joita selitettiin planeetan Maata kevyemmällä painovoimalla.

Punaisen planeetan kutsumanimi Burroughsin luomassa mytologiassa oli Barsoom, joka on antanut kattonimen myös 11-osaiseksi paisuneelle kirjasarjalle. Romaanien kuoleva Mars oli näyttämö romanttisille pulp-seikkailuille. Myöhemmin yksiin kansiin kootut tarinat julkaistiin ajan scifi-, fantasia- ja seikkailutarinoille tyypillisesti jatkokertomuksina kyseisiin genreihin erikoistuneissa fiktiolehdissä. John Carterin seikkailuista ensimmäinen ilmestyi vuonna 1912. Silloin Burroughs halusi käyttää otsikkoa In the Moons of Mars, mutta painossa tapahtuneiden kömmähdysten jälkeen tarina kuitenkin näki päivänvalon nimellä Under the Moons of Mars. Teksti saatiin yksiin kansiin viiden vuoden kuluttua jälleen uudella nimellä: A Princess of Mars.

Tarinan kymmenen jatko-osaa ilmestyivät seuraavan kolmen vuosikymmenen aikana, eli John Carter ei ollut Burroughsille mikään yhden illan päähänpisto. Suosituksi kohonneen hahmon kirjallinen julkaisuhistoria tuntuu kuitenkin lyhyeltä, jos sitä vertaa kaavailuihin Carteriin pohjaavasta elokuvasta. Esimerkiksi Looney Tunesin parissa työskennellyt Bob Clampett lähestyi Burroughsia adaptaatioaikeissa jo vuonna 1931, ja yrittäjiä on piisannut siitä asti.

Burroughs ja Clampett olivat yhtä mieltä siitä, että silloisella teknologialla vieraalle planeetalle sijoittuva tarina olisi kaikkien helpointa toteuttaa animaationa. Burroughs työsti alkuperäistä käsikirjoitusta Clampettille, jonka johdolla luotiin vuonna 1936 koemateriaalia. Hänen tiiminsä käytti nelikätisten marsilaisten ja muiden mielikuvituksekkaiden lajien luomiseen rotoskoopausta, jossa animointi suoritetaan oikeilla näyttelijöillä kuvatun kuvamateriaalin päälle mukaillen näyttelijöiden liikkeitä ja eleitä.

Clampettin tuottama testimateriaali sai nihkeän vastaanoton. Yleisön ei oletettu olevan kiinnostuneita tai valmiita hyväksymään ideaa vieraalla planeetalla seikkailevasta ihmisestä. Ironista kyllä, vielä samana vuonna alkoi teattereissa pyöriä avaruudessa seikkailevasta Flash Gordonista kertova filmisarja. Lapsille suunnattu sarja toteutettiin niin kutsuttuna serial filminä, joissa tarina avautui lyhyissä paloissa jatkokertomuksena. Niitä esitettiin usein koko perheelle tarkoitetuissa elokuvanäytöksissä ennen pitkää elokuvaa, jota saattoi pohjustaa myös uutismateriaali tai lyhyet animaatioelokuvat. Nykyäänhän näitä elokuvaa edeltäneitä tuotantoja tarjoaa televisio, jonka maailmanvalloitus alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Flash Gordon ja samanhenkinen Buck Rogers olivat suuria menestyksiä, joita on nykyään kerätty jopa dvd-julkaisuiksi. Vaikka nämä uudet sankarit olivatkin kukistaneet John Carterin kilpajuoksussa valkokankaalle, eivät ne olisi päässeet sinne omin avuin. Barsoom-sarjan suuri suosio oli nimittäin vaikuttanut Gordonin ja Rogersin syntyyn.

Itse asiassa Burroughsin luomus innosti monia tieteisfiktion parissa työskenteleviä, eikä vain romaanien omana ilmestymisaikana. John Carterinsa olivat lukeneet muun muassa äskettäin edesmennyt Ray Bradbury, joka muistetaan esimerkiksi Fahrenheit 451:stä ja scifisarja Marsin aikakirjoista, sekä Arthur C. Clarke, jonka tunnetuin panostus maailmalle lienee 2001 Avaruusseikkailun luominen yhdessä Stanley Kubrickin kanssa. Myös lukuisat tiedemiehet lumoutuivat Burroughsin teksteistä nuorella iällä, huhujen mukaan esimerkiksi monet NASAn avaruusohjelmiin kuten Kuulentoihin osallistuneet henkilöt.

John Carterin merkitys ei olekaan vain sen omana aikana syntyneissä suorissa vaikutteissa, vaan niiden jälkeen muodostuneista jatkovaikutteissa. Esimerkiksi lapsena pikkupoika nimeltä George Lucas katseli mielellään monia scifi-serialeita, joiden vaikutus Tähtien sodan syntyyn on kiistaton. Tähtien sota taas on lähes yksinään vastuussa modernin blockbusterin synnystä. Samalla kyseinen leffasarja ajoi kaiken tieteisfiktion suosion nousuun elokuvissa ja tv-sarjoissa. Esimerkiksi Flash Gordon sai oman kokopitkän elokuvansa vasta kolme vuotta ensimmäisen Tähtien sodan jälkeen. Star Wars herätti henkiin myös John Carterin filmaamispyrkimykset, joita pyörittelivät muun muassa John McTiernan, Robert Rodriguez ja Jon Favreau ennen kuin teattereihin asti leffan sai Pixar-suuruus Andrew Stanton ensimmäisenä live action -ohjauksenaan.

Loppu onkin, kuten kulunut sanonta kuuluu, historiaa. Kuluneeksi on muuttunut myös John Carter. Scifin edelläkävijöihin kuuluva Marsin-matkaaja on vauhdikkaine seikkailuineen sulautunut niin syvälle kaikkialle genreen, ettei häntä voi siitä enää erottaa. Esimerkiksi James Cameron loi kolme vuotta sitten planeetan menestyneimmän elokuvan Avatarin lainaamalla Burroughsin tuotannosta miehen, joka päätyy vieraalle planeetalle suojelemaan sen alkuperäiskansaa yli-inhimilliset voimat tarjoavassa kehossa. Kohtalo ei kuitenkaan ollut suopea kuivasti nimetylle John Carterille, joka taustastaan huolimatta tuntui elokuvana enemmän kliseetä kuin genren uudistajalta. Vieraan planeetan heltiämätön puolustaja olisi varmasti ansainnut paremman kohtalon kuin lippuluukuilla kompastelemisen ja markkinointikampanjan, joka ei hyödyntänyt hahmon merkittävää taustaa laisinkaan.

Ilkka Hemmilä 11.07.2012 klo 20:06

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...