Mies apinapuvussa

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus merkitsee näyttelijä Andy Serkisille toista tänä vuonna ilmestyvää elokuvaa, jossa hänellä on tärkeä rooli, mutta jossa silti hänen omat kasvonpiirteensä eivät ole läsnä. Alkusyksynä motion capture -tekniikan (vaihtoehtoiselta nimeltään performance capture) välityksellä hän lainasi kehonkielen apinakapinaa johtaneelle Caesarille Apinoiden planeetan synnyssä, ja nyt Steven Spielbergin ohjaamassa ja Peter Jacksonin tuottamassa Tintti-seikkailussa hän tulkitsee kapteeni Haddockia.

1980-luvun lopulla television puolella uransa aloittanut Serkis nousi 2000-luvun alussa kuuluisuuteen, kun hän antoi eleet ja äänet Klonkulle Jacksonin Sormusten herra -trilogiassa. Niin ikään Jacksonin valvonnassa Serkis inhimillisti itse King Kongia, ja sama yhteistyö on tuonut hänet Spielbergin uuteen seikkailuelokuvaan, jonka näyttelijäsuoritukset on toteutettu kokonaan motion capturen avulla.

Tintti-elokuva ilmestyy Yhdysvalloissa sopivasti palkintokauden alla vuoden lopussa hämmentämään palkintojen jakajia. Motion capturen avulla taltioidut suoritukset ja elokuvat ovat olleet hankalia rajatapauksia uutuutensa takia. Mielipiteitä on vaihdettu suuntaan jos toiseenkin: onko mocap-puvussa tehtävä näyttelijäsuoritus varsinaista näyttelyä ja onko sen ympärille rakennettu animaatioelokuva kelvollinen kilpailemaan perinteisten elokuvien kanssa samassa kategoriassa?

Vuosikymmen sitten puheet Serkisin Oscar-kelvollisuudesta eivät johtaneet edes ehdokkuuteen, eikä hän ole Kahden torninkaan jälkeen kuullut nimeään lausuttavan elokuva-alan raskassarjalaisten palkintoseremonioissa. Tällä kertaa hänen etunaan tosin on peräti kaksi suuresti huomiota herättänyttä roolia, joista jälkimmäisessä hänen näkökantaansa tukee yksi Hollywoodin merkittävimmistä ohjaajista.

Serkis itse on puhunut erikoisista rooleistaan tavallisena näyttelemisenä, jonka loputtua hän ei vain enää näytä itseltään, ja verrannut tekniikan hyödyntämistä John Hurtin raskaaseen meikkinaamioon Elefanttimiehessä – elokuvaan, josta Hurt ansaitsi Oscar-ehdokkuuden. Serkisin tulkinnan mukaan suuret tähdet tuntevat uuden tekniikan edessä olonsa uhatuksi sen takia, että he eivät välttämättä näytä lopputuloksessa lainkaan omalta itseltään, jolloin heidän tunnistettavuutensa ja sitä myöden tähtivoimansa heikkenevät. Sinänsä täysin mahdollinen Oscar-ehdokkuus ja -voitto voivat siksi jäädä Serkisilta tälläkin kertaa saavuttamatta, sillä äänestäjinähän prosessissa toimivat muut näyttelijät.

Kokonaan motion capturella kuvattavien animaatioelokuvien luomiseen on omat ymmärrettävät houkutuksensa: mikäli elokuvasta tulee kovin efektipainotteinen, miksei sitä tehtäisi kokonaan tietokoneilla? Samalla voidaan palkata alan parhaat näyttelijät, ja muokata heidän ulkonäkönsä myöhemmin halutunlaisiksi. Ainakin Spielberg on hyödyntänyt molempia mahdollisuuksia. Toisaalta on mahdotonta kuvitella koomikkopari Simon Peggia ja Nick Frostia ulkonäkönsä perusteella etsiväpari Dupont & Dupondiksi; toisaalta ainakin trailerien perusteella Tintti-elokuva lainaa Hergén albumien lisäksi Uncharted-pelisarjan mittavia vauhtijaksoja.

Näyttelijäsuoritusta hankalampi arvioitava onkin ollut se, onko mocap-elokuva animaatiota vai ei. Tässäkin tapauksessa pelko uudenlaisista kilpailijoista lienee merkittävin vastustuksen syy. Asiaan on kuultu painavia vastaväitteitä alan raskassarjalaisilta, välillä vähän yllättävistäkin suunnista. Mocap-elokuvien edelläkävijä Robert Zemeckis tulkitsi Beowulfin ilmestymisen aikoihin performance capturen kutsumisen animaatioksi olevan animaatiotaitureiden halventamista. Samana vuonna oli samaa mieltä myös Pixar-kasvo Brad Bird, jonka Oscarin pokanneen Rottatouillen lopputeksteissä vakuutettiin elokuvan olevan sataprosenttisesti perinteistä animaatiota.

Toisaalta Birdillä oli syy huomautukselleen. Edellisvuonna parhaan animaatioelokuvan Osku-pystin oli vienyt tanssivia pingviinejä seurannut Happy Feet, jossa Etelämantereen smokkilintujen lantiojumppaa varten tallennettiin oikeiden tanssijoiden liikkeitä. Suosittu söpöilyleffa saa jatko-osan vielä tänä vuonna.

Happy Feetin tavoin motion capture on avustanut lukuisissa elokuvissa – myös live action -leffoissa. Merkittävin esimerkki lienee James Cameronin Avatar, jonka kolmimetriset smurffit mallinettiin Sam Worthingtonin, Zoë Saldanan ynnä kumppaneiden liikkeiden ja eleiden pohjalta. Cameronin puheenvuoroista huolimatta tuntemattomuuksien näyttelijäsuorituksia ei kaksi vuotta sitten kelpuutettu Oscar-ehdokkaiksi. Vaikka Serkis kokisi saman kohtalon jälleen tänä vuonna, ovat motion capture -esitykset siitä huolimatta tekniikan hioutuessa ja tarkentuessa tulossa varteenotettavaksi osaksi elokuvantekemistä. Siihen tulevaisuuteen katsoo ainakin Serkis, joka on perustanut mocap-elokuvia tuottavan ja teknologiasta tietoisuutta levittävän firman Imaginarium, jonka lisäksi hän uusii roolinsa Klonkkuna paraikaa filmattavissa Hobitti-elokuvissa.

Ilkka Hemmilä 01.11.2011 klo 19:12

Uusimmat artikkelit

Stephen Kingin kuollut projekti heräsi henkiin

Kauhumestari on taas kovassa huudossa.

Jouni Vikman

Ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen siirtyi valkokankaalle

Tanskalaisohjaaja tarttui venäläisen ydinsukellusveneen tarinaan.

Jouni Vikman

Creedin ja Rockyn tarina jatkuu

Creed II on Sylvester Stallonen ideoima jatko Creedin tarinalle, joka ammentaa kaukaa Rocky-saagan historiasta.

Jouni Vikman

Kovia aikoja El Royalessa

Neljä muukalaista kirjautuu sisään El Royale -hotelliin. Siitä eteenpäin asiat menevät vain huonompaan suuntaan.

Jouni Vikman

Predator on päivitetty nykyaikaan

Uusi näkemys on ohjaajan mukaan enemmän UFO-kokemus kuin fantasiaseikkailu

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...