James Bondin uudistaja Pimeyden ytimessä

Vuonna 1985 julkaistu brittiläinen Pimeyden ytimessä -sarja oli todellinen tv-tapaus, joka sai suuren suosion ja huomion Suomessakin. Hallituksen ja ydinvoimateollisuuden juonitteluiden varjossa tyttärensä kuolemaa selvittelevän etsivän tarina on nyt päivitetty 2000-luvulle alkuperäisen tuottajan ja ohjaajan voimin.




Kuvassa: Martin Campbell

Arvostetulla tv-sarjalla on vannoutuneet ystävänsä, jotka ovat huolissaan suosikin päivittämisestä nykyaikaiseksi toimintaelokuvaksi. Ohjaaja Martin Campbell ymmärtää heitä, mutta näkee neljännesvuosisadan takaisen sarjan ja uuden elokuvan kahtena täysin erillisenä tapauksena.

– Elokuvassa on paljon samaa, mutta se on myös erilainen. Se kertoo sarjan tapaan etsivästä, jonka tytär ammutaan hänen silmiensä edessä. Hän lähtee selvittämään syyllistä, ja hänelle paljastuu tyttärestään aivan uusia puolia. Kaikki se on pysynyt samana. Isoin muutos on taustan poliittisessa tarinassa.

1980-lukua muistellessa mieleen nousevat kylmä sota ja ydintuhon pelko. Pimeyden ytimessä -sarja tutki Margaret Thatcherin ajan ydinvoimapolitiikkaa, ja se oli hyvin sidottu 80-luvun päätöksiin ja asenteisiin Englannissa. Elokuva sijoittuu Bostoniin Amerikkaan. Campbellin mukaan salajuonen taustalla on nyt enemmän tekemistä republikaanien pyrkimysten kanssa Amerikassa. Elokuvan perusteella Campbell näyttää sysäävän republikaanien kontolle yksilönoikeuksien rajoittamisen kansallisen turvallisuuden nimissä, turvallisuusorganisaatioiden yksityistämisen sekä politiikan ajamisen itse lietsotun terrorismin varjolla.

– Siinä missä sarjassa pelättiin ympäristökatastrofia, elokuva sijoittuu 9/11-jälkeiseen maailmaan. Iranin uhka on ajankohtainen, mutta muuten ydinvoima-asiat ja aseet ovat nykyään teoreettisempia ihmisten mielissä. Niitä ei enää niin pelätä. Siksi elokuva onkin henkilökohtainen tarina, kun sarja oli enemmän poliittisesti kantaaottava.

1980-luvulla oli suurta huutoa Gaia-hypoteesi, joka näki maapallon yhtenä elävänä ja lähes tiedostavana organismina. New age -henkinen teoria oli tärkeässä asemassa myös sarjassa, mutta ei enää elokuvassa.

– Gaia oli tyypillinen kasarijuttu. Se sopi kuusituntiseen sarjaan, mutta teoriana, jota olisi pitänyt selittää ja josta olisi pitänyt keskustella, se ei vain mahtunut 110-minuuttiseen elokuvaan. Elokuvassa on kuitenkin vastaavassa merkityksessä toinen järjestö, mutta vain taustalla.

2000-luvun projekti

Campbellia veti takaisin vanhan materiaalinsa pariin sen henkilökohtainen tarina.

– Riippumatta poliittisesta taustatarinasta olin aina kiinnostunut tästä suoraselkäisestä poliisista, jonka tytär tapetaan, ja kuinka hän lähtee selvittämään asiaa mahdottomilta tuntuvista vastavoimista huolimatta. Vaikka jopa oma hallinto yrittää jarruttaa häntä, hän jatkaa tyttärensä murhaajan etsimistä.

Ensimmäisen kerran huhuja elokuvaversiosta alkoi kiiriä jo 2000-luvun alussa, mutta valmiiksi se saatiin vasta nyt.

– Hyvän käsikirjoituksen tekeminen vie aikaa. Kuusituntisen sarjan tiivistäminen alle kahden tunnin elokuvaksi ei ole helppoa. Lisäksi minulla oli muitakin projekteja. Mutta Pimeyden ytimessä oli työlistallani jo ennen Casino Royalea, Campbell kertoo ja analysoi muutoksia.

– Ensimmäiseksi yksinkertaistimme poliittista taustatarinaa. Toiseksi hävitimme monia henkilöhahmoja. Sarjan hitaasti aukeava tarina piti saada rullaamaan paljon nopeammin, mutta salaliitto ulottuu edelleen kaikkein korkeimmille tasoille, vaikka esimerkiksi valtiohallinnon agentit ovat kadonneet. Se oli vaikea prosessi. Olin valmistautunut tekemään muutoksia, mutta lopulta oli helpointa aloittaa kehittäminen ihan puhtaalta pöydältä.

Sarjassa Eric Claptonin ja Michael Kamenin luomalla musiikilla, New Model Armyn ja Tom Waitsin kappaleilla ja varsinkin Willie Nelsonin The Time of the Preacher -laululla oli iso merkitys tarinan kerronnassa.

– Sama idea ei vain siirtynyt 2000-luvulle. Emme saaneet kantrin fanittamista liitettyä osaksi juonta, sille ei vain ollut aikaa. Mutta Howard Shore teki hienon uuden musiikin, Campbell vakuuttaa.

Elokuvan sävy on pysynyt melko samana. Vaikka eteneminen on vauhdikkaampaa, teemoina ovat edelleen suru ja menetys. Yksi ajan vierimisen aiheuttama päivitys kuvaa melko pelottavaakin ajatusmaailman muutosta.

– Plutonium ei enää ole elokuvan kuuma peruna. Iran, USA, Britannia, Intia, Pakistan... kaikki tuottavat plutoniumia. Sarjassa sellaista maailmaa pelättiin, mutta nyt kun se on totta, sillä ei ole samaa merkitystä suuren yleisön mielissä, ohjaaja pohtii.

Seuraavaksi ulkoavaruuteen

Ohjaaja-tuottaja Campbellia ei juuri ole nähty parrasvaloissa James Bondin juurilleen palauttaneen vuoden 2006 Casino Royalen jälkeen. Hän on halunnut keskittyä uusien elokuviensa työtä vaativiin valmisteluihin. Vaikka hän on Casino Royalen ohella ohjannut toisenkin Bond-seikkailun, vuoden 1995 Goldeneyen, on hänen seuraava projektinsa kaikista lennokkain.

– Ryhdyn maaliskuussa kuvaamaan supersankarielokuvaa! Se on melkoinen spektaakkeli, joka vaatii paljon esitöitä. En ole koskaan tehnyt mitään niin paljon digitaalisia efektejä vaativaa, hän kertoo innoissaan.

Tunnetumpien Teräsmiehen ja X-Menin ajelehtiessa ilman ohjaajaa Campbell on päätynyt meillä tuntemattomampaan DC-supersankarikustantamon Vihreään lyhtyyn, joka saa voimansa salaperäisestä sormuksesta. Englanninkielisissä maissa hahmo on melko suosittu, Marvelin Iron Manin tasoa.

– Hän on ainoa supersankari, joka matkustaa toiselle planeetalle. Vihreä lyhty -joukkojen päämaja on vieraalla planeetalla ja sankarin on matkattava sinne. Elokuvassa on omien pelkojen voittamisen teema, joten siinä on kiinnostava psykologinen elementti. Hahmo on sarjakuvamaailman kiehtovimpia, joten päätin kokeilla voimiani.

Zorro, James Bond, Vihreä lyhty… Campbell purskahtaa nauruun, kun hänen sanoo selvästi tuntevan vetoa naamioituneisiin sankareihin ja salaisiin identiteetteihin.

– Pidän niistä, ei siihen ole sanomista! Olen aina rakastanut James Bondia. Zorron maailman kuuluvat miekat, kauniit naiset ja pahikset. Odotan samaa huvia Vihreältä lyhdyltä.

Vanhan kostajan paluu

Vuodenvaihteessa 54 vuotta täyttänyt Mel Gibson esiintyi edellisen kerran elokuvan pääosassa M. Night Shyamalanin tieteisjännärissä Signs vuonna 2002. Nuorten, julkkisbloggaavien elokuvayleisöjen maailmassa Gibson on sittemmin tahrinut maineensa juopuneilla rasistisekoiluillaan. Mutta vaikka tukka on harmaantunut ja uurteet kasvoissa syventyneet, vanha fani huomaa kaivanneensa jämäköihin kostotarinoihin erikoistunutta näyttelijää.

– Uskon, että on olemassa iso yleisö, joka tuntee samalla tavalla, Campbell analysoi valintaansa.
Hän ei näe näyttelijän parin vuoden takaisia kännitoilailuja uhkana elokuvansa uskottavuudelle.

– Elokuvan tekeminen on aina riskipeliä, menestys ei koskaan ole taattua. Luulen, että jos ei nyt aivan nuoriso niin iso osa elokuvien katsojista kuitenkin haluaa jälleen nähdä Gibsonin. Hän on mielestäni paras mahdollinen näyttelijä tähän rooliin. Hän on viettänyt viime vuodet pääasiassa kameran toisella puolella ja haluaa nyt tehdä comebackin näyttelijänä. En voi kuvitella ketään, joka olisi sopinut osaan paremmin. Kun testasimme elokuvaa koeyleisöillä, Gibsonin paluu sai todella hyvän vastaanoton. Toivon sen auttavan elokuvaa menestykseen.

Myös muissa osissa nähdään mainioita kykyjä, kuten Danny Huston ja Ray Winstone, jotka olivat Campbellin valintoja sliipatun jättiyrityksen johtajaksi ja salaperäiseksi jälkiensiivoajaksi.

Kaksi elokuvaa salaisesta agentista, tv-sarja ja elokuva salaliitosta. Uskooko Campbell itse oikeasti, että meitä viilataan linssiin?

– Totta kai, ohjaaja puuskahtaa puoliksi leikillään, puoliksi tosissaan
– Yhteenkään hallitukseen ei voi luottaa, minä ainakaan en luota. Asioita peitellään koko ajan, tieto ei kulje kansalaisille. Ei tarvitse kuin katsoa tai lukea uutisia. Se vain on nykyistä elämää. On terveellistä olla koko ajan hieman kyyninen.

www.episodi.fi

http://www.leffatykki.com...elokuva/pimeyden-ytimessa

Jouni Vikman 25.01.2010 klo 23:05

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...