Kauhua Raksilassa – Dark Floors maailman ensi-illassa!

09.02.2008 klo 18:38

Oulun Energia-areenalla koettiin kauhunhetkiä vaihteeksi muiden kuin Kärppä-hyökkääjien toimesta. Säikyttelystä vastasi muun muassa Lordi-yhtyeen jäsenistö, kun Dark Floors -kauhuelokuva sai maailman ensi-iltansa keskiviikkona.

Lordi-yhtye salamavalojen ristitulessa lehdistötilaisuudessa.
Maailman ensi-iltaan oli ilmoittautunut noin 70 toimittajaa ja kuvaajaa.

Vajaat kolme ja puoli vuotta sitten IIK!!-kauhuelokuvafestivaaleilla Iissä ensi-iltansa sai Lauri Haukkamaan ohjaama Lordi’s the Kin. Reilun puolituntisen lyhytkauhuelokuvan esittämisen jälkeen oli varsin selvää, että joskus yleisön eteen tuodaan myös pitkä elokuva Lordiin liittyen. Niinpä vuonna 2008 oli vajaat puolitoistatuntisen Dark Floors -elokuvan vuoro.

Pitkän kauhuelokuvan tekeminen on ollut Lordi-yhtyeen sekä hahmojen takana vaikuttavan Tomi Putaansuun sekä hänen lapsuuden ystävänsä Pete Riskin haaveena jo pitkään. Elokuvan tekeminen käynnistyi toden teolla Ateenan Euroviisuvoiton jälkeen, kun Mr. Lordi antoi haastattelun, jossa hän ”pyysi” tuottaja Markus Seliniä ottamaan yhteyttä elokuvan tekemisen merkeissä.

Solar Films -tuotantoyhtiötä lehdistötilaisuudessa edustivat pressin
vetäjänä toiminut Petteri Ahomaa sekä tuottaja Markus Selin.

Kansainvälistä yhteistyötä

Elokuvan pääarkkitehdit ovat Putaansuun ja ohjaaja Pete Riskin lisäksi tuottaja Markus Selin sekä käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari. Kansainvälistä väriä tuotantoon ovat tuoneet muun muassa Jeremy Zimmerman ja Manuel Puro, jotka vastasivat leffan roolituksesta sekä tietysti näyttelijät. Dark Floorsin kuvaus on Jean-Noël Mustosen käsialaa. Samainen heppu oli myös Lordi’s The Kin -pätkän kuvaajana.

Rooleissa nähdään Skye Bennett, Noah Huntley, Dominique McElligott, Leon Herbert, William Hope, Ronald Pickup sekä Philip Bretherton sekä tietenkin Lordi-hahmot: Mr. Lordi, Amen, Kita, OX ja Awa. Näyttelijöistä Huntleyn ja Hopen CV:t ovat kenties nimekkäimmät. Ensiksi mainittu on tuttu muun muassa 28 päivää myöhemmin sekä Narnian tarinat – velho ja leijona -elokuvista. Hope taas on nähty esimerkiksi Aliens – paluu, XXX ja Hellraiser -pätkissä. Dark Floorsia kuvattiin viime kesänä Oulussa Scanfilin entisessä tuotantohallissa. Ohjaaja Riskille leffa on ensimmäinen pitkän elokuvan saralla.

Ohjaaja Pete Riski ja Dominique McElligott ja Lordi.

Hirvityksiä

Dark Floors on tarina autistisesta Sarah -tytöstä (Bennett), jonka isä Ben (Huntley) on huolissaan tyttärensä saamasta hoidosta ja hänen terveydestään. Isä päättää viedä tyttärensä pois sairaalasta henkilökunnan vastustelusta huolimatta. Yhtäkkiä heidän ollessaan hississä jotain outoa tapahtuu. Hissin jumiutuessa Sarah ja Ben jäävät loukkuun yhdessä kauniin sairaanhoitaja Emilyn (McElligott), vartija Rickin (Herbert), ketkun Jonin (Hope) sekä sekavan vanhuksen Tobiaksen (Pickup) kanssa. Muutaman klaustrofobisen hetken jälkeen he pääsevät ulos, mutta kaikki ei selvästikään ole ennallaan – sairaala on autio ja tyhjä. Kauhunhetket alkavat kuitenkin vasta ryhmän törmätessä silvottuun ruumiiseen. Sen jälkeen pakomatka saa kauhistuttavan käänteen. Koko sairaala on hirviöiden hallussa, eikä ainuttakaan elävää ihmistä ole jäljellä, vain kasapäin ruumiita…

Awa onnistui

Vaikka elokuvan lavastus ja erikoisefektit ovat suhteellisen onnistuneita, ei Dark Floors rehellisyyden nimissä ole leffana silti mikään timantti. Jos Lordi on katsojalle hyvin tuttu musiikillisesti, on elokuvan katsomisessa heti ongelmia. Hahmojen melskatessa valkokankaalla ei voi välttyä ajatuksilta: missä on Amenin kitara? Tai eikö tuo ole se basisti? Kiteytetysti olisi mielenkiintoista, jos pystyisi katsomaan elokuvan vain elokuvana, tuntematta hahmojen musiikillista historiaa.

Hirviöt ovat luonnollisesti Mr. Lordin sekä Johanna Askola–Putaansuun käsialaa. Parhaiten niistä toimii Awa – kirkujakuningatar – joka on kaikessa visuaalisuudessaan upeasti toteutettu. Äänitehosteet olivat ainakin kohdallaan jäähallissa, sillä Awan ääni oli niin korvia vihlova, että yleisökin joutui todella ”kärsimään”, eikä korvatulppien kaivaminen taskuista ollut kaukana. Muut hirviöt tuntuvatkin sitten enemmän tai vähemmän kököiltä.

Dark Floors ei ole erityisen pelottava, mutta K15-leiman ymmärtää silti. Parhaimmillaan se pääsee kutkuttavaan jännitykseen, mutta siitä ylemmäs tunnelataus ei valitettavasti nouse. Monet kohtaukset alkavat hyvin ja ne on rakennettu huolellisesti. Mutta sitten fiilis läsähtää kuin pannukakku. Jotakin jää puuttumaan.

Hirviöitä lukuun ottamatta päärooleissa ei nähdä suomalaisnäyttelijöitä, mikä on elokuvalle pelkästään plussaa. Joskus on ihan tervettä nähdä suomalaisvoimin tehty elokuva ilman Franzénia, Björklundia, Malmivaaraa tai Pääkköstä. Anteeksi vaan Peter, Irina, Laura ja Jasper. Tämä ei ole henkilökohtaista. Vaihtelu virkistää ja hieman tuntemattomammat kasvot ”suomalaisen” elokuvan päärooleissa tuntuvat raikkailta ja mielenkiintoisilta.

Näyttelijävalinnat ovat onnistuneita ja henkilöhahmot mielenkiintoisia, joskin Emily jää melko vaisuksi. Sairaanhoitajan roolihahmonäyttelevän vaikuttaa liian päälle liimatulta, eikä irlantilaisnäyttelijätär Dominique McElligott pääse loistamaan. Sympaattisella näyttelijättärellä tuntuisi kuitenkin olevan rahkeita suurempienkin roolien esittämiseen. Skye Bennett selviytyy hyvin vaikeasta roolistaan, ja Noah Huntleyakin kelpaa katsella. Silti Hopen roolisuoritus niljakkeisena Jonina on leffan näyttelijöiden parhaimmistoa.

Lordi tunti ennen maailman ensi-iltaa.

Tästäkö se alkaa?

Suomalaisella kauhuelokuvalla ei ole vielä ole kovin vahvoja perinteitä, mutta Dark Floors on selvästi askel eteenpäin. Kokonaisuudessaan elokuva on huolella tehty, ei pelkästään musiikkivideo tai tarina Lordi-hirviöistä. Toki bändin musavideoita tunteva löytää viitteitä tai ainakin samankaltaisuuksia yhtyeen musiikkivideoihin. Elokuvan loppupuolen kohtaus tuo mieleen etenkin Would You Love A Monstermanin. Lordin musiikki on leffassa kuitenkin kuriositeetti ja sitä ei kuulla lopputekstien aikana soivaa tunnuskappaletta enempää. Elokuvan muusta musiikista on kokonaisuudessaan vastannut Ville Riippa.

Voisi olettaa, että elokuva löytää katsojia myös ulkomailta ainakin Lordi-fanien keskuudesta. Suomalaisen kauhuelokuvan luulisi herättävän kiinnostusta täälläkin, sen verran harvinainen genre kauhu vielä kotimaisissa tuotannoissa on. Dark Floors -elokuvan loppuratkaisu on rakennettu nykymuotin mukaan sopivan avoimeksi. Jos leffa tuottaa tarpeeksi, jatko-osa on epäilemättä luvassa. Muuten vetäydytään vähin äänin areenoilta.

Siirry leffasivulle [www.leffatykki.com]
Sivulla lisää kuvia, teaser, trailer, making of -pätkä. Voit myös kommentoida leffaa ja antaa sille pisteesi.

Teksti: Hannele Kurra ja Teemu Kytövuori, kuvat: Teemu Kytövuori